Treenit Oulussa!

Treenattiin sunnuntaina Katin ja Gitan sekä Kristiinan ja Ellin kanssa. Tarkoitus oli tehdä vesinouto, hakuruutu ja laahausjälki kanilla.

Aloitettiin harmaana ja sateisena päivänä vesinoudoilla. Otettiin aina ensin Gitta, joten Hilla sai sitä kaivattua harjoitusta siitä, että riista ja maasto haisee toiselta koiralta. Hilla kävi noutamassa lokin kaksi kertaa vaivatta ja oikein mainiolla otteella. Vesinoudossa luotankin Hillaan 100 %:sesti.

Sitten mentiin tekemään hakuruutu. Jätin Hillan autoon odottelemaan ja päästettiin ensin Gitta ja Elli hommiin. Näin saatiin taas toisten koirien hajua häiriöksi. Sitten kun meidän vuoro tuli, niin Hilla lähti hakemaan innokkaasti. Työskentely oli kuitenkin rauhallista. Lähetin ensin Hillan vahingossa väärällä käskyllä. Tuossa saa olla itse tarkkana. Meillä on käytössä "haku", kun etsitään ihmisiä ja "etsi", kun etsitään riistaa. Hilla kävi selvästi haistelemassa muutamassa paikassa (ilmeisesti varista), jonka jälkeen toi ensimmäisen. Palautukset sujui todella hyvin. Lähetin hakemaan tämän jälkeen vielä kaksi, jotka palautuivat hienosti myös. Jotakin valikointia Hilla teki, kun ne muutamat varikset ei jostain syystä kelvannut. Mutta eteenpäin on menty paljonkin!

Viimeisenä otettiin vielä laahausjälki kanilla. Hilla suoritti senkin täysin vaivattomasti. Oltiin edellisenä päivänä tosin tehty jo jälki. Silloinkin meni hienosti, jos ei oteta huomioon pientä talven jälkeistä ihmettelyä. Oli oikein mukavat treenit kaikin puolin. Toivottavasti saadaan näitä järjestettyä useammin. ☺

Tämä kohotti kyllä luottamusta Hillaa kohtaan. ♥

Kyllä se osaa, kun jaksetaan vaan ahkerasti treenata.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Treenimietteitä!

Meillä on ollut tehotreeni variksilla. Olen näyttänyt varista Hillalle melkeinpä joka päivä. Kuitenkin niin, ettei pääse kyllästymään siihen. Tavoitteena on ollut saada variksiin tarttuminen nopeaksi eli ei jää haistelemaan ja miettimään. Ollaan treenattu esimerkiksi kaupungilla, hakutreenien yhteydessä... Melkeinpä joka paikassa missä on käyty. Mutta aina vähän kerrallaan. ☺

Onko edistystä tapahtunut? 
Haistelua tapahtuu vieläkin, mutta huomaa että on se vähentymään päin. Riistan nostosta on tullut paljon spontaanimpi. Edelleen on epävarmaa kuitenkin se, miten Hilla reagoi kun riistaa onkin käsitellyt toinen/toiset koirat. Syksyn noutotreeneistä tolleriporukalla jäi kuitenki hyvä mieli ja silloin Hillaa ei haitannut toisten koirien hajut dameissa.

Jatketaan nyt näillä harjoituksilla ja toivotaan, että tuottaa tulosta pikku hiljaa. ☺

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Lenkillä Hummastinvaaralla!

Elli-sisko emäntänsä kanssa tuli lenkkeilemään meille sunnuntain iloksi. Samalla otettiin muutamia leikkimielisiä noutoja kummallekkin. Tytöt oli kyllä ihan vauhdissa tänään.

Siskokset ♥ © Kristiina Suorsa

 

 

 

 

 

Kännykkävideo Hillan vauhdikkaasta noudosta: 

 

Ps. Tulipa laitettua taas ilmoittautuminen taippareihin. Nyt jäämme odottelemaan päästäänkö... ☺

Kevät tulee!

© Valtteri Pennanen

Aloitetaanpa ensin muistelemalla tämän vuoden ekoja näyttelyitä...

Vuosi alkoi taas perinteisesti Kajaani KV:ssa 9.1.16. Sitä ennen käytiin yksissä mätsäreissä ja Hilla esiintyikin mainiosti, vaikka meillä oli ollut täysin taukoa näyttelyjutuista.
Tuloksena kivalla arvostelulla: AVO ERI AVK2 SA. Tuomarina Harri Lehkonen.
"Keskikokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Ylikulmautuneet raajat, oikeat mittasuhteet, sopiva rungon vahvuus. Hyvälaatuinen turkki. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella."
  
Toiset näyttelyt oli Raahessa 23.1.16. Sinne tosin tuli harmittava tuomarin muutos, kun Kirsi Nieminen vaihtui Paavo Mattilaan. Olisin mielelläni kuullut mitä Kirsi sanoo Hillasta, kun ei olla sillä ikinä käyty. Tuloksena Raahesta: AVO ERI AVK3. 
"Hyvärakenteinen narttu, joka seistessä hieman takakorkea. Kaunisilmeinen pää. Erittäin hyvä runko ja hyvä asentoiset raajat. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Nyt meillä ei ole näyttelyitä kalenterissa vielä ollenkaan. Keskitymme ihan muihin puuhiin. ☺ Toki kesällä on tulossa esimerkiksi Toller Show. Mutta sinne on vielä aikaa.

© Annukka Ahola

Hakutreeneissä on käyty aktiivisesti viikottain. Suunniteltiinkin että voisi joku sunnuntai kuvata treenejä. Laitan tänne sitten kuvamateriaalia. Tällä hetkellä treenataan umpipiiloja ja vaikeutetaan kokoajan.

Yhtenä päivänä kaivettiin pitkästä aikaa pari varista pakkasesta. Ja tauko oli tehnyt meille NIIN hyvää! Hillaa ei ällöttänyt ollenkaan haisevat varikset. Palautukset tuli vauhdilla syliin asti. Välillä vauhtia oli niin paljon, että ote oli aika ruma. Mutta korjaillaan sitä sitten, kunhan saadaan eka ne varikset nousemaan nopeasti ja miettimättä, myös silloin kun on häiriöitä (uusi maasto, toisen koiran käsittelemä riista, uudet ihmiset).

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Tapahtumia!

Viimeksi päivitin jäljestä. Vaikka siitä nyt on tosi tosi kauon aikaa, niin kerron kuitenkin miten se meni. Hilla lähti hyvin alkumakaukselta ja mentiin ekalle kulmalle hyvin, jossa heitettiin pikku lenkki, mutta sen jälkeen meni oikeen mallikkaasti. Sattuipa että oli yöllä joku elukka tappanut juuri jäljen päälle jäniksen... Koivet ja karvatupot oli jätetty. Muutenkin riistarikasta maastoa. Mentiin jäljen laidasta laitaan. Todella hyvä harjoitus meille. Jälkien teko on nyt jäänyt, kun oltiin kesälomareissulla ja treenailtiin taippareihin.

No sitten taippareista.
Oltaisiin päästy yrittämään jo heinäkuussa, mutta Hilla aloitti juoksunsa, joten jouduttiin jättämään välistä. Onneksi päästiin sitten elokuun kokeeseen.

Tiistai olikin meille jännä päivä. Luottavaisilla mielin kuitenkin mentiin.

Lokit tuli vedestä siiven kärjestä roikottaen. Läpäistiin vesityö kuitenkin. Homma tyssäsi hakuruutuun. Hillalla olisi ollut kauheana intoa noutaa, mutta varikset ällöttivät ja toikin ensimmäisen minulle siiven kärjestä roikottaen. Sen jälkeen ei suostunut enään ottamaan varista, vaikka tuomari houkutteli. Tuloksena NOU0.

Itselle jäi taippareista kuitenkin tosi mukava fiilis. Tunnelma koepaikalla oli ihana ja kaikki tsemppasi toisiaan. Seuraavalla kerralla osaan ehkä olla itsekin enempiä jännittämättä, kun koetilanne on tullut tutuksi. Tämä ei jää tähän. ☺ Uutta yritystä otetaan heti keväällä. Treenataan vaan nyt ahkerasti syksy. Ollaan me edetty hirveästi siitä mitä oltiin joskus. Paljon on jouduttu työtä tekemään. Ei muuta kuin häiriötä ja ällöttäviä lintuja lisää!

Alla pari kuvaa Posiolta, missä käväistiin kesälomareissulla. Ihana paikka!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Taippareita katsomassa...

Viikonloppuna olin katsomassa taippareita. Eipä ole ennen tullut käytyä. Nyt kun näki ihan livenä mitä siellä tapahtuu, niin se kummasti helpotti omaa jännitystä niitä kohtaan. Oli "helpotus" nähdä kuinka moni koira epäonnistui. Kuulostaa typerältä sanoa se, mutta omaa jännitystä se helpottaa paljon nähdä, että ei se ole kellekkään itsestäänselvyys, että koe menisi läpi. Ja monesti se on niin pienestä kiinni...

Pakkasessa olevat viisi varista on ollut ahkerassa käytössä. Treenailtiin taas ja tällä kertaa löydettiin kiva pieni suolampi paikaksi. Hillaa ei haitannut upottava maasto ja vaikea ranta. Ensin otettiin nouto vedestä. Sitten hakuruutu neljällä variksella. Kaikki palautui. Ja melko nopeasti tällä kertaa.

Nyt täytyy kiinnittää huomiota tuohon Hillan kuumumiseen kun veteen nakataan jotakin. Hirveää piipausta. Ei tietenkään pääse noutamaan, vasta kun on hiljaa. Nyt ollaankin sitten viime päivät vietetty rannalla ja kaveri on nakellut ja noutanut dameja, kun me Hillan kanssa vierestä katsotaan. Sitten vähin elein pois paikalta. Jospa nämä malttiharjoitukset tuottaisi tulosta. Hillalta piti nostaa pienempänä kierroksia, että se sai kipinän noutamiseen, niin nyt huomaa että jossain kohti ne kierrokset menee hieman yli.☺ Tolleri on tolleri, siitä ei mihinkään pääse.♥

Mutta taippareita kohti mennään...

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Maanantai treenausta!

© Annukka Ahola

Tassuvaivat on nyt selätetty! Eilen lenkkeiltiin työkavereiden kanssa luontopolulla ja tassu kesti sen todella hyvin. Meillä on ollut todella pitkä treenitauko tuon tassun takia. Olipa ihana päästä taas treenaamaan.
Hilla haki siipidamit todella hienosti. Hakualueeltakin jaksoi mainiosti etsiä vaikka yksi meinasi jäädä sinne kun sattui olemaan vähän enempi kasvillisuuden peitossa. Meni kuitenkin uudelleenlähetyksellä ja haki maltillisesti kunnes löysi. Todella harvinaista ettei toinen säntäile päättömänä ja juokse dameista ensin yli tuhatta ja sataa. Kerrankin oli sitä MALTTIA, mitä tarvitaan.

© Annukka Ahola

Kenneltapaaminen Kolilla ja Oulu KV!

Kesäloma alkoi Grezagord's kenneltapaamisen merkeissä Kolilla. Perjantaina mentiin paikan päälle. Enään sille päivää ei mitään erikoista ohjelmaa ollut. Istuttiin kodassa, vaihdettiin kuulumisia ja koirat juoksentelivat keskenään.

Lauantaina aamupalan jälkeen aloitettiin treenaamaan. Hillan kanssa aloitettiin rally-tokoilemalla. Tehtiin pientä radan pätkää ja vielä muutamia yksittäisiä kylttejä. 

Rally-tokon jälkeen jatkettiin noutotreeneillä. Tehtiin markkeerausta dameilla. Lisäksi oli siipidamia ja kanidamia.
Melkein kaikki tuli oikein hienosti mulle. Voi että sitä voikin olla välillä niin ylpeä tuosta koirasta!♡ Lisäksi oli laukaustestausta. Me koirakot mentiin aluksi tosi kauas ampujasta ja pikkuhiljaa lähennyttiin. Hillahan ei laukauksista periaatteessa välitä ollenkaan, mutta mitä lähemmäs menee niin se kiihtyy siitä että mitä nyt tapahtuu. Siitä näkee sen innon mikä syttyy. Pitäisi päästä tekemään.

Harjoiteltiin me lauantaina myös tassusiteen tekoa ja koiran ensiapua.

Lauantaina oli leikkimieliset olympialaiset. Siinä oli kolme erilaista lajia. 

Nakinsyönti oli ensimmäinen. Mun koira on toivottoman hidas nakinsyöjä! Jäi ilmeisesti analysoimaan onko tarpeeksi hyvä nakki...☺

Toisena oli juoksukisa. Hilla juoksi kolmanneksi. (Onneksi on sen verran mun perään ☺)

Viimeisenä oli laatikkoleikki. Ei olla ikinä kokeiltu, mutta niin vaan Hilla nosti etutassut laatikon päälle ja saatin mentyä kierros ympäri ja saatiin vielä lisäpisteetkin, kun Hilla istui laatikon päällä.

Sunnuntai aamuna vielä vähän harjoiteltiin markkeerausta ja oltiin Marin opissa. Sain hirveän hyviä vinkkejä miten treenata suuntaa ja lähihakua. Näillä jatketaan.

Kiitos kaikille parhaasta seurasta ja hauskoista ohjelmista!

Jekku-veli ja Hilla

Agilitytreenit jäi viime maanantaina välistä ja niin jää tänäänkin. En viitsi juoksuista koiraa viedä kentälle hajujen takia, vaikka pöksyt jalassa saataisiinkin treenata. Ja eipä tuolla kovin hyvä treeni-ilma ole, kun on niin kuuma. Menen itse kuitenkin kuunteluoppilaaksi, jos edes jotain jäisi mieleen.

Lauantaina pyörähdettiin helteisellä Äimärautiolla Oulu KV:ssa. Tuomarin muutoksen takia meillä oli Marja Talvitie. Tiukka tuomari kyllä. 

AVO EH AVK3.

Arvostelu: Hyvin liikkuva, hieman niukasti takaa kulmautunut. Hyvä pää. Löysät kyynärpäät. Hyvä väri. Hieman pehmeä karva.  

Päivitystä pitkästä aikaa!

Oon ollut ihan älyttömän laiska viime aikoina näissä blogijutuissa. Koitan nyt parantaa tapani, kun meillä tänne on jotain kerrottavaakin. Viime syksy oli niin hiljaiseloa koiraharrastusten puolelta.
 
Vuosi 2014 meillä lähti käyntiin Kajaanin Tamminäyttelyssä. Sieltä jäi taskuun paljon enemmän mitä odotettiin.

Sijoitushan oli NUO ERI NUK1 SA PN3 SERT. Tuomari oli Paavo Mattila.

Arvosteluna tällä kertaa:

Erinomainen narttu. Kaunis pää ja kaula. Erinomainen runko ja luusto, sopivat kulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu erittäin hyvin. Edessä aavistus pehmeyttä. Miellyttävä käytös.

© Noora K

Nyt on sitten tulossa kolmet näyttelyt. Ja Paavolle mennään uudestaan Kalajoella, katsotaan mitä mieltä on sitten neidistä. Karvat meillä on alettu tiputtamaan sopivasti nyt kun ilmat lauhtui. Saapa nähdä onko tuossa koirassa karvoja ollenkaan Pyhäjärven näyttelyssä.

Viime viikolla aloitettiin rally-toko alkeiskurssi. Ollaanhan me tollerileirillä viime vuonna jo rally-tokoiltu, mutta menin silti alkeisiin, koska haaveilen että päästäis kokeilemaan kisoihin ja on hyvä muistuttaa mieleen nuo alkeet. Rallyhan tulee viralliseksi lajiksi 1.5. Oulussa olisi alo-luokan kisat toukokuussa. Katsotaan jos viikonloput riittää.

Täytyy kehua tuota Easy dogin kurssia. Aloitettiin siellä heti suoraan radalla, eikä jankata pelkästään muutamia kylttejä. Ja ohjaaja katsoo suorituksen ja kertoo mitä parannettavaa on.

Tässä teille muutama kuva viime viikon lenkiltä ja noutotreeneistä, jota otettiin siinä sivussa.

Noutoilta 2 ja 3

Toisessa noutoillassa otettiin noutoja damilla ja lisäksi harjoiteltiin koiran hallittavuutta. Olen kyllä ylpeä siitä, että meillä osataan luoksetulo myös muiden koirien seurassa. Dami + häiriöt on asia jota pitää treenata. Hilla tarvitsee paljon lisää rohkeutta. Hillasta näkee, että se on kovasti kiinnostunut damista, mutta häiriössä se ei vaan kykene sitä yhtä hyvin ottamaan mitä kotona. Ollaan saatu nyt kuitenkin "pidä" käsky vahvaksi ja aletaan siirtyä häiriöihin.

Kolmannessa illassa oli riistaan tutustumista. Meille varis oli jo ennestään tuttu, mutta tavi oli uusi asia. Hillalla on sama ongelma riistan kuin damienkin kanssa, että häiriössä niitä ei oteta. Kotona kelpaa nekin onneksi. Lisäksi tehtiin laahausjälki kanilla, päähän laitettiin dami. Kanikin kiinnosti Hillaa kovasti, mutta sekään ei päätynyt suuhun asti. Jäljen se ajoi hienosti ja pienillä kannustuksilla damikin tuli sieltä päästä mulle! Voi sitä onnistumisen tunnetta. ☺ Tuo minikurssi oli kyllä oikein mainio ja tuommoisia saisi olla enemmänkin. Sain niin paljon hyviä vinkkejä miten jatketaan tästä eteenpäin noutotreeniä!

Meillä on tapahtunut tässä parin viikon aikana niin paljon muutoksia, että bloggausjutut on jäänyt vähemmälle. On muutettu, olen aloittanut työt ja Hilla on joutunut sopeutumaan olemaan yksin 8 tunnin työpäivän ajan. Olin varautunut ajatukseen, että vastassa töistä tullessa voi olla kaaos. Mutta toisin kävi. Hillalla ei ole ollut mitään ongelmaa olla yksin. Mitään ei oo tuhottu. Voin hyvillä mielin jättää Hillan aamulla kotiin ja mennä töihin.Ollaanhan me pennusta asti tuota yksinoloa harjoiteltu, mutta juoksujen jälkeen joku naksahti päässä ja alkoi tuhota vähäsen paikkoja, onneksi ne oli pieniä juttuja. Hyvä tietää ettei se tee sitä enään.

© Lea Rahtu-Korpela

Noutoilta 1

Oltiin maanantaina Oulun Tollereiden järjestämässä noutoillassa. Ensin tutustuttiin toisiimme ja kouluttaja hieman kertoi perusjuttuja. Aloitettiin sitten niinkin "yksinkertaisesta" asiasta kuin damin suussa pitäminen. Ei kuulosta vaikealta, mutta on oikeasti melko haastavaa. Varsinkin kun tajuaa itse tehneensä sen virheen, että pistää käden alle äkkiä kun näkee että koira tuo damia tai varista.

Hilla tuo damin mulle hienosti, mutta tosiaan pudottaa sen heti samantien ja jos käsi ei ole alla niin se putoaa maahan. Koiran pitäisi osata pitää damia niin, että se on suussa vaikka koira istuu tai seisoo omistajan edessä. Ja se luovutetaan vasta kun omistaja sanoo esim. "kiitos" ja ottaa sen koiralta.

Itse kun olen niin kärsimätön ihminen, niin olen ohittanut tuon tärkeän koulutusvaiheen ja opetellut ottamaan hyvän kopin aina kun Hilla tulee damin/riistan kanssa. Meidän piti siis palata ihan alkupisteeseen. Otin lainaan Oulun Tollereilta hieman isomman damin, koska meillä on vain se pieni pentudami (eli pitää tässä lähteä ilmeisesti ostoksille joku päivä ☺). Olen roikuttanut damia nyt joka paikassa mukana ja ollaan otettu ihan pienissä pätkissä päivien aikana treeniä. Näkyy jo ihan selvää edistystä! Meillä molemmilla ihan selvästi syttyi lamppu ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä mitä vaadin Hillalta. Nyt sitten pidennetään ihan pikkuhiljaa niitä aikoja...

  

Käytiin myös perjantaina Ylivieskassa mätsäreissä. Saatiin tällä kertaa sininen nauha, ilman sijoitusta. Jouduttiin odottamaan tosi pitkä aika ennen isojen aikuisten kehiä ja Hillakin alkoi jo olla todella väsynyt. Hienosti se jaksoi kuitenkin oman osansa tehdä ja oli kiva taas päästä pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa. En malta odottaa että päästään keväällä taas oikeisiin näyttelyihin.

Ajatuksia näyttelyistä ja muuta höpinää...

Ilmottauduin Hillan kanssa OuTo:n järjestämään noutoiltaan. Se on minikurssi, kolmena maanantaina. Siellä harjoitellaan noudon perusteita häiriössä. Kuulostaa juuri siltä mitä Hillan kanssa tarvitaan. Ollaan nyt itsenäisesti harjoiteltu noutoja niin variksilla kuin dameilla. Mutta meillä ei ikinä ole siinä mitään häiriötä. En tiedä ollenkaan miten Hilla toimii jos on vaikka muita koiria mukana. Lisäksi on kiva saada itselle vinkkejä. Nyt ollaan harjoiteltu ihan sen perusteella mitä olen netistä ja lehdistä lukenut. On aina eriasia saada ohjeita ihmiseltä joka osaa homman kunnolla.

Ilmoituksessa luki että tarkoitettu lähinnä koirille jotka tähtäävät ensi kesänä taippareihin. No... Meille nuo taipparit kuulostaa vielä tosi kaukaiselta haaveelta. Joku osa minussa sanoo, että ei me voida olla niihin valmiita Hillan kanssa vielä pitkään aikaan ja joku osa sanoo että meillä voisi aivan hyvin olla mahdollisuuksia JOSKUS.

Eilen olin tuomarina ja järjestäjänä mätsäreissä. Kerättiin varoja Nihonken yhdistykselle. En itse kyseiseen yhdistykseen kuulu, koska eihän minulla akitaa tai muuta japanilaista rotua ole. Eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta oli kiva päästä mukaan järjestämään.
Sitä paitsi ei sitä ihan joka päivä saa kutsua mätsäri tuomariksi.
Mätsäreihin mennään itse pitkästä aikaa kilpailemaan 6.9 Ylivieskaan.

Tästä kirjoituksesta tulee nyt kunnon sekasorto... Mutta pakko mainita miten mua ärsyttää ihmiset jotka pistää koiran tai tuomarin syyksi sen ettei ne pärjää näyttelyissä! Pitäisi ymmärtää että jokaisella tuomarilla on oma makunsa ja kukaan ei voi tykätä samanlaisista koirista. Tietenkin on myös tuomareita jotka saisivat olla ystävällisempiä tai joilla on jotakin outoja tapoja, mutta ei kukaan ole täydellinen.

Olen vasta vähän aikaa ollut tässä "koiranäyttelymaailmassa" mutta olen jo huomannut kuinka raskaasti jotkut ottavat sen ettei oma koira pärjää jonakin päivänä. Haukutaan tuomari ja kilpakumppanit lyttyyn ja sanotaan että oli viimeinen kerta kun kyseiselle tuomarille mennään. Tuntuisi että tuolla asenteella olisi raskasta käydä näyttelyissä?

Itselle koiranäyttely on paikka jossa näkee kivoja ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja ihastelee kauniita koiria. Aina menestyminenkin on tietenkin kivaa ja tekee päivästä vielä ikimuistoisemman! Ikinä ei voi tietää näyttelypäivän aamuna miten päivä menee. Mutta ikinä kukaan ei saisi lähteä näyttelyistä pettyneenä.
Tärkeintä on että kehässä on kivaa. Että itse vihtyy siellä ja koira viihtyy myös.
En valita enempää, mutta muistakaa nauttia niistä näyttelyistä. Ei niitä kannata ottaa niin tosissaan!

© Mirka Turunen

Varistreenit!

Käytiin tässä eilen illalla järvellä treenaamassa vedestä hakua. Ei olla sitä aikaisemmin variksella tehtykkään. Aina on ollut damit mukana.

Hilla ei kyllä epäröinyt hetkeäkään noutaa vedestä vaikka siellä olikin damin sijasta varis. Noutaahan se maallakin niin hienosti, että en kyllä epäillytkään etteikö se varis sieltä tulisi.

Kaikki tuli hienosti mun käteen asti. Eikä edes pitänyt vinkukonserttia, kun joutui odottelemaan. Se on yleensä Hillan tapaista.

Saatiin myös tänään tietää meidän lonkka- ja kyynärkuvaus tulokset! Sieltähän tuli B/B ja 0/0. Hienoa!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna

Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen

Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen

© M Turunen

Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.

Videota!

Tuossa olisi nyt kännykällä otettu video. Hilla esittelee noutamistaitojaan. :)