Viikonloppuna olin katsomassa taippareita. Eipä ole ennen tullut käytyä. Nyt kun näki ihan livenä mitä siellä tapahtuu, niin se kummasti helpotti omaa jännitystä niitä kohtaan. Oli "helpotus" nähdä kuinka moni koira epäonnistui. Kuulostaa typerältä sanoa se, mutta omaa jännitystä se helpottaa paljon nähdä, että ei se ole kellekkään itsestäänselvyys, että koe menisi läpi. Ja monesti se on niin pienestä kiinni...
Pakkasessa olevat viisi varista on ollut ahkerassa käytössä. Treenailtiin taas ja tällä kertaa löydettiin kiva pieni suolampi paikaksi. Hillaa ei haitannut upottava maasto ja vaikea ranta. Ensin otettiin nouto vedestä. Sitten hakuruutu neljällä variksella. Kaikki palautui. Ja melko nopeasti tällä kertaa.
Nyt täytyy kiinnittää huomiota tuohon Hillan kuumumiseen kun veteen nakataan jotakin. Hirveää piipausta. Ei tietenkään pääse noutamaan, vasta kun on hiljaa. Nyt ollaankin sitten viime päivät vietetty rannalla ja kaveri on nakellut ja noutanut dameja, kun me Hillan kanssa vierestä katsotaan. Sitten vähin elein pois paikalta. Jospa nämä malttiharjoitukset tuottaisi tulosta. Hillalta piti nostaa pienempänä kierroksia, että se sai kipinän noutamiseen, niin nyt huomaa että jossain kohti ne kierrokset menee hieman yli.☺ Tolleri on tolleri, siitä ei mihinkään pääse.♥
Mutta taippareita kohti mennään...
 |
| © Annukka Ahola |
 |
| © Annukka Ahola |
 |
| © Annukka Ahola |
