Maanantaina 29.7 klo. 7.00 nakattiin 17 kg painavat rinkat autoon ja suuntasimme keulan kohti Kilpisjärveä. Meitä oli matkassa neljä naista ja Hilla tietenkin. Päämääränä meillä oli Halti.
Automatka meni helteisissä merkeissä ja jouduttiinkin pysähtymään tauoille aika useasti. Oltiin Kilpisjärvellä noin viiden maissa. Tilattiin Kilpisjärven retkeilykeskukselle taksi ja mentiin sillä noin 15 km Norjan puolelle. Taksikuskin mukaan oltiin jo viides porukka samana päivänä menossa samalla paikalle. Jäätiin yhteen kohtaan josta lähtee polku kohti Lossujärveä. Norjalaiset eivät ole vaivautuneet polkua merkkaamaan, mutta onneksi meillä oli taitava suunnistaja mukana. Käveltiin ilta ja oltiin perillä Lossujärven autiotuvalla noin yhden maissa yöllä. Tuvassa oli pari ihmistä, joita ei onneksi haitannut vaikka Hillakin tuli mökkiin nukkumaan. Kaikille tuli sinä yönä kyllä uni nopeasti. Maanantain kävelymatkaksi tuli 12 km.
Tiistai aamuna herättiin puuron keittoon ja pikku hiljaa vaellus jatkui kohti Pihtsusjärveä. Sinne matkaa oli 17 km. Itselle tämä oli raskain päivä. Vaatii aina aikansa ennenkuin pääsee kunnon vaellusrytmiin. Tällä matkalla oli muutama puron ylitys ja yksi joen ylitys, joka tuotti jännitystä. Kivet oli niljakkaita, niin koitappa rinkan kanssa taiteilla siitä yli. Kukaan ei onneksi kaatunut. Hillalle ylitykset olivat mieleisiä ja puroissa pitikin juosta ja läträtä vedellä oikein urakalla. Joen ylityksen jälkeen matka menikin merkittyä kalottireittiä pitkin. Pihtsuksen autiotuvalle saapuessa oli voimat kyllä ihan loppu. Onneksi mahduttiin mökkiin sielläkin.
Keskiviikko aamu valkeni kamalassa tuulessa. Tarkoitus oli lähtä Haltia kohti aikaisin aamulla, mutta tuulen ja huonon ilman takia jatkettiin unia. Noin klo. 9.00 tuuli onneksi hieman tyyntyi ja ilma alkoi selkiintyä. Päätimme lähteä koittamaan Haltin huiputusta. Jätettiin muut rinkat Pihtsuksen tuvalle ja otettiin vain pienin rinkka mukaan ja sinne muutama varavaate ja makkaraa evääksi. Matka taittui nopsasti ilman rinkkoja ja pian huomattiin jo että Haltin autiotupa näkyy. Suunnattiin nokka kohti Haltin huippua. Maasto muuttui kivisemmäksi kokoajan. Hilla hyppeli melko ketterästi kiveltä kivelle. Tuulikin tuotti hieman ongelmia loppu noususta. Se vain yltyi ja yltyi. Kivisen nousun jälkeen saavuttiin huipulle ja meidän päämäärä oli saavutettu! Tunti viihdyttiin huipulla kuvaamassa ja maisemia ihailemassa, vaikka tuuli olikin niin kova että hyvä ettei se napannut mukaansa. Haltin kirjan tuuli meinasi viedä mennessään, kun alettiin kirjoittamaan siihen nimiämme. Me oltiin Hillan kanssa Haltilla kävijät numero 111 190! Suomen korkein kohta sijaitsee Haltilla, se on 1324 metriä merenpinnan yläpuolella.
Laskeutuminen oli vielä vaikeampaa kuin nouseminen. Huomasi että Hillakin alkoi väsyä ja kivet olivat melko teräviä tassuille. Onneksi päästiin alas Haltin tuvalle ennenkuin alkoi sataa vettä. Sateella ja sumulla Haltille ei ole kiipeämistä ja se muuttuu todella vaaralliseksi paikaksi. Syötiin Haltin tuvalla makkarat ja aloitettiin sitten paluumatka Pihtsukselle. Se matka taittuikin kamalassa vastatuulessa ja sateessa. Litimärkinä päästiin sitten takaisin Pihtsukselle. Sade ei tosin laskenut mielialaa ollenkaan. Kaikki olivat iloisia, että päämäärä oli saavutettu (ja että kaikki oli yhtenä kappaleena, eikä kukaan lentänyt edes kovin pahasti nokalleen). Keskiviikon kävelymatkaksi tuli pisin eli 24 km.
Torstaina suunnattiin ensin kohti Meekonjärveä kalottireittiä pitkin. Matkalla oli aivan uskomattoman hienoja maisemia ja ihania vesiputouksia. Yksi niistä oli Pihtsusköngäs. Se on 17 m korkea vesiputous. Meekonjärvellä pidettiin ruokatauko ja kunnon lepohetki. Matkaa oli vielä paljon edessä sille päivää ja suurinosa loppumatkasta oli nousua. Kuonjarjoen autiotuvalle kuitenkin päästiin ja päivän kävelysaldoksi tuli 21 km rinkkojen kanssa. Hilla oli päivän jälkeen ihan poikki. Edellisen päivän Haltille nousu oli tehnyt tehtävänsä ja tassun pohjatkin olivat kovilla. Kuonjarjoella nähtiin ensimmäisiä porojakin. Hillahan olisi perään lähtenyt jos ei olisi ollut hihnassa.
Perjantaina olikin meille helppo päivä. Kävelymatka oli vain 9 km Kuonjarjoelta Saarijärven autiotuvalle. Matkalla bongattiin oikein suurpetokin. Ahma! Sieltä se tunturilta laskeutui. Sitten ilmeisesti haistoi meidät kun kääntyi takaisin ja palasi samaa reittiä takaisin. Oli hieno nähdä noin arka ja harvinainen eläin oikeasti luonnossa.
Saarijärveltä suunnattiin lauantaina kohti Kilpisjärven retkeilykeskusta. Sinne oli matkaa 15 km. Mentiin omia reittejä taas, niin matka vähän vähentyi. Kilpisjärvellä oltiin vielä yksi yö mökissä ja saunottiin.
Reissu oli upea ja "lapinhulluus" on taas hetkeksi taltutettu. Mutta vain hetkeksi...(seuraavia reissuja odotellessa)
