Koiramaista kesää!

Kesä on mennyt vauhdikkaasti. Tässäpä tiivistettynä hieman mitä meille on tapahtunut:

Taipparit 22.5.16: 
Aikaisin sunnuntaiaamuna ajelimme Oulaisiin taipumuskokeisiin. Tunnelma koepaikalla oli taas ihanan rento ja lähdettiin kyllä suorittamaan rennoin mielin kun meidän vuoro tuli. Tuloksena NOU0. Tuomarina Jyrki Oikarinen. Jäljelle pääsy jäi yhden variksen päähän! Pikkasen meinaa harmittaa, mutta kokeesta on muuten kuitenkin huippufiilis. Tämä näyttää, että meidän treeni ei oo ollut turhaa! Tuomarikin sanoi, että se oli pienestä kiinni. Saatiin nyt vaan lisämotivaatiota, kun edistymistä on tapahtunut niin hurjasti. 
Sitten MEJÄ-kokeisiin:

Siikajoki 26.5.16: Meidän ensimmäinen koe tässä lajissa. Maasto oli meille haastavaa tosi märkää suota (emäntää pelotti, että saappaan varret ei riitä...☺) ja harjannetta, jossa tuuli kuljetti jälkeä kovasti sivuun. Koe keskeytyi juuri ennen sorkkaa. Tuloksena AVO0. Tuomari Jukka Välitalo.

Raahe 9.6.16: Nyt päästiin kuivempaan maastoon, kuin viimeksi. Riistan jäljet teetti Hillalle työtä ja lopussa oleva tiheikkö. Yhdesti hukka, jonka jälkeen varmemmin sorkalle. Tuloksena 32 pistettä ja AVO2. Tuomari Erika Jylhä-Pekkala. 

Millä jatketaan:
- Tehotreeni variksilla jatkuu
- Hillalle rohkeutta lisää hakea hakuruudussa laajemmaltakin alueelta
- Maksimissaan kaksi motivaatiojälkeä MEJÄ-kokeita silmällä pitäen (täytyy ainakin kokeilla jo kolmatta jälkiliina vaihtoehtoa, kun kaksi aiempaa on todettu Hillalle aivan liian raskaiksi)

Nyt me keskitytään tämä heinäkuu treenailemaan ja katsotaan mahdollisia kokeita elo- ja syyskuulle. Hillan pitäisi aloittaa juoksut ihan näinä päivinä. Näiden kokeiden ja treenien lomassa on ehditty jo suunnitella elokuun kesälomareissua. Päästään taas pitkän tauon jälkeen kunnolla vaeltamaan. Tarkoituksena vaeltaa kolmessa päivässä Hetta-Pallas reitti (n. 55 km). Kirjoittelen reissusta tänne blogiin sitten lähempänä tarkemmin.

© Annukka Ahola

Treenit Oulussa!

Treenattiin sunnuntaina Katin ja Gitan sekä Kristiinan ja Ellin kanssa. Tarkoitus oli tehdä vesinouto, hakuruutu ja laahausjälki kanilla.

Aloitettiin harmaana ja sateisena päivänä vesinoudoilla. Otettiin aina ensin Gitta, joten Hilla sai sitä kaivattua harjoitusta siitä, että riista ja maasto haisee toiselta koiralta. Hilla kävi noutamassa lokin kaksi kertaa vaivatta ja oikein mainiolla otteella. Vesinoudossa luotankin Hillaan 100 %:sesti.

Sitten mentiin tekemään hakuruutu. Jätin Hillan autoon odottelemaan ja päästettiin ensin Gitta ja Elli hommiin. Näin saatiin taas toisten koirien hajua häiriöksi. Sitten kun meidän vuoro tuli, niin Hilla lähti hakemaan innokkaasti. Työskentely oli kuitenkin rauhallista. Lähetin ensin Hillan vahingossa väärällä käskyllä. Tuossa saa olla itse tarkkana. Meillä on käytössä "haku", kun etsitään ihmisiä ja "etsi", kun etsitään riistaa. Hilla kävi selvästi haistelemassa muutamassa paikassa (ilmeisesti varista), jonka jälkeen toi ensimmäisen. Palautukset sujui todella hyvin. Lähetin hakemaan tämän jälkeen vielä kaksi, jotka palautuivat hienosti myös. Jotakin valikointia Hilla teki, kun ne muutamat varikset ei jostain syystä kelvannut. Mutta eteenpäin on menty paljonkin!

Viimeisenä otettiin vielä laahausjälki kanilla. Hilla suoritti senkin täysin vaivattomasti. Oltiin edellisenä päivänä tosin tehty jo jälki. Silloinkin meni hienosti, jos ei oteta huomioon pientä talven jälkeistä ihmettelyä. Oli oikein mukavat treenit kaikin puolin. Toivottavasti saadaan näitä järjestettyä useammin. ☺

Tämä kohotti kyllä luottamusta Hillaa kohtaan. ♥

Kyllä se osaa, kun jaksetaan vaan ahkerasti treenata.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Lenkillä Hummastinvaaralla!

Elli-sisko emäntänsä kanssa tuli lenkkeilemään meille sunnuntain iloksi. Samalla otettiin muutamia leikkimielisiä noutoja kummallekkin. Tytöt oli kyllä ihan vauhdissa tänään.

Siskokset ♥ © Kristiina Suorsa

 

 

 

 

 

Kännykkävideo Hillan vauhdikkaasta noudosta: 

 

Ps. Tulipa laitettua taas ilmoittautuminen taippareihin. Nyt jäämme odottelemaan päästäänkö... ☺

Tapahtumia!

Viimeksi päivitin jäljestä. Vaikka siitä nyt on tosi tosi kauon aikaa, niin kerron kuitenkin miten se meni. Hilla lähti hyvin alkumakaukselta ja mentiin ekalle kulmalle hyvin, jossa heitettiin pikku lenkki, mutta sen jälkeen meni oikeen mallikkaasti. Sattuipa että oli yöllä joku elukka tappanut juuri jäljen päälle jäniksen... Koivet ja karvatupot oli jätetty. Muutenkin riistarikasta maastoa. Mentiin jäljen laidasta laitaan. Todella hyvä harjoitus meille. Jälkien teko on nyt jäänyt, kun oltiin kesälomareissulla ja treenailtiin taippareihin.

No sitten taippareista.
Oltaisiin päästy yrittämään jo heinäkuussa, mutta Hilla aloitti juoksunsa, joten jouduttiin jättämään välistä. Onneksi päästiin sitten elokuun kokeeseen.

Tiistai olikin meille jännä päivä. Luottavaisilla mielin kuitenkin mentiin.

Lokit tuli vedestä siiven kärjestä roikottaen. Läpäistiin vesityö kuitenkin. Homma tyssäsi hakuruutuun. Hillalla olisi ollut kauheana intoa noutaa, mutta varikset ällöttivät ja toikin ensimmäisen minulle siiven kärjestä roikottaen. Sen jälkeen ei suostunut enään ottamaan varista, vaikka tuomari houkutteli. Tuloksena NOU0.

Itselle jäi taippareista kuitenkin tosi mukava fiilis. Tunnelma koepaikalla oli ihana ja kaikki tsemppasi toisiaan. Seuraavalla kerralla osaan ehkä olla itsekin enempiä jännittämättä, kun koetilanne on tullut tutuksi. Tämä ei jää tähän. ☺ Uutta yritystä otetaan heti keväällä. Treenataan vaan nyt ahkerasti syksy. Ollaan me edetty hirveästi siitä mitä oltiin joskus. Paljon on jouduttu työtä tekemään. Ei muuta kuin häiriötä ja ällöttäviä lintuja lisää!

Alla pari kuvaa Posiolta, missä käväistiin kesälomareissulla. Ihana paikka!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Taippareita katsomassa...

Viikonloppuna olin katsomassa taippareita. Eipä ole ennen tullut käytyä. Nyt kun näki ihan livenä mitä siellä tapahtuu, niin se kummasti helpotti omaa jännitystä niitä kohtaan. Oli "helpotus" nähdä kuinka moni koira epäonnistui. Kuulostaa typerältä sanoa se, mutta omaa jännitystä se helpottaa paljon nähdä, että ei se ole kellekkään itsestäänselvyys, että koe menisi läpi. Ja monesti se on niin pienestä kiinni...

Pakkasessa olevat viisi varista on ollut ahkerassa käytössä. Treenailtiin taas ja tällä kertaa löydettiin kiva pieni suolampi paikaksi. Hillaa ei haitannut upottava maasto ja vaikea ranta. Ensin otettiin nouto vedestä. Sitten hakuruutu neljällä variksella. Kaikki palautui. Ja melko nopeasti tällä kertaa.

Nyt täytyy kiinnittää huomiota tuohon Hillan kuumumiseen kun veteen nakataan jotakin. Hirveää piipausta. Ei tietenkään pääse noutamaan, vasta kun on hiljaa. Nyt ollaankin sitten viime päivät vietetty rannalla ja kaveri on nakellut ja noutanut dameja, kun me Hillan kanssa vierestä katsotaan. Sitten vähin elein pois paikalta. Jospa nämä malttiharjoitukset tuottaisi tulosta. Hillalta piti nostaa pienempänä kierroksia, että se sai kipinän noutamiseen, niin nyt huomaa että jossain kohti ne kierrokset menee hieman yli.☺ Tolleri on tolleri, siitä ei mihinkään pääse.♥

Mutta taippareita kohti mennään...

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Treeniä ja kevääntuloa!

Pakkaseen hain variksia treenejä varten. Ne onkin olleet ahkerassa käytössä. Näyttää neiti muistavan että mitä niillä tehdään. Suunnitelmissa olisi käydä heinäkuussa yrittämässä ehkä taippareissa jos päästään.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Täällä meillä on lumet aikalailla sulaneet ja verijälki tarvikkeet on taas hommattu.. Josko sitä ensiviikolla pääsisi tekemään jäljen? Aika paljon polttelisi kyllä. Otettiin tuossa huvikseen pelastusjälkeä yhtenä päivänä ja Hillalla oli kyllä meno päällä. Näyttää kiinnostavan jälki oli siinä sitten veren tai ihmisen haju!

Hakutreenit sujuu hyvin. Ollaan kehitytty lyhyessä ajassa paljon. Viime syksyähän se taisi olla kun niitä aloiteltiin. Nyt ollaan treeneissä menty ihan koko ketju. Hilla löytää ja osaa myös näyttää maalimiehen. Hakutreeneihin pitää alkaa ottamaan enemmän outoja paikkoja, rakennuksia ja isoja ääniä.

Niitä rally-toko kisoja haaveiltiin, mutta päätin että nyt otetaan taipparit, MEJÄ ja haku meidän lajeiksi. Aletaan keskittyä nyt noihin ja katsotaan niitä rally-toko kisoja sitten myöhemmin. Sitä tahtoisi harrastaa vaikka mitä, mutta tahtoo tuo aika olla rajallista.

Tulossa on Oulaisten ja Haapaveden ryhmikset. Niissä lähtään pyörähtämään. Ilmoittautuminen lähti myös tämän vuoden tollerileirille. Mökkipoppooseen kuuluu Hillan ja minun lisäksi kolme tolleria ja kaksi ihmistä.☺

Tänne meille alkaa kevät (vai voisko jo sanoa kesä?) tulemaan. Hillasta olisi kiva päästä uimaan. Huomattiin se taas tänään metsälenkillä... Meinasi hypätä jokeen. Onneksi tehokas EI-käsky toimi ja hyppy jäi vaan suunnitelmiksi. Samaiseen jokeen Hilla putosi talvella kun emäntä käänsi selkänsä. Neiti yritti metsästää jääpaloja. Niskavilloista sain koiraparan nostaa maalle, sen verran jyrkkäreunainen joki. Neiti tosin ei moksiskaan ollut vaikka pakkasta oli ainakin -20 astetta.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Ajatuksia näyttelyistä ja muuta höpinää...

Ilmottauduin Hillan kanssa OuTo:n järjestämään noutoiltaan. Se on minikurssi, kolmena maanantaina. Siellä harjoitellaan noudon perusteita häiriössä. Kuulostaa juuri siltä mitä Hillan kanssa tarvitaan. Ollaan nyt itsenäisesti harjoiteltu noutoja niin variksilla kuin dameilla. Mutta meillä ei ikinä ole siinä mitään häiriötä. En tiedä ollenkaan miten Hilla toimii jos on vaikka muita koiria mukana. Lisäksi on kiva saada itselle vinkkejä. Nyt ollaan harjoiteltu ihan sen perusteella mitä olen netistä ja lehdistä lukenut. On aina eriasia saada ohjeita ihmiseltä joka osaa homman kunnolla.

Ilmoituksessa luki että tarkoitettu lähinnä koirille jotka tähtäävät ensi kesänä taippareihin. No... Meille nuo taipparit kuulostaa vielä tosi kaukaiselta haaveelta. Joku osa minussa sanoo, että ei me voida olla niihin valmiita Hillan kanssa vielä pitkään aikaan ja joku osa sanoo että meillä voisi aivan hyvin olla mahdollisuuksia JOSKUS.

Eilen olin tuomarina ja järjestäjänä mätsäreissä. Kerättiin varoja Nihonken yhdistykselle. En itse kyseiseen yhdistykseen kuulu, koska eihän minulla akitaa tai muuta japanilaista rotua ole. Eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta oli kiva päästä mukaan järjestämään.
Sitä paitsi ei sitä ihan joka päivä saa kutsua mätsäri tuomariksi.
Mätsäreihin mennään itse pitkästä aikaa kilpailemaan 6.9 Ylivieskaan.

Tästä kirjoituksesta tulee nyt kunnon sekasorto... Mutta pakko mainita miten mua ärsyttää ihmiset jotka pistää koiran tai tuomarin syyksi sen ettei ne pärjää näyttelyissä! Pitäisi ymmärtää että jokaisella tuomarilla on oma makunsa ja kukaan ei voi tykätä samanlaisista koirista. Tietenkin on myös tuomareita jotka saisivat olla ystävällisempiä tai joilla on jotakin outoja tapoja, mutta ei kukaan ole täydellinen.

Olen vasta vähän aikaa ollut tässä "koiranäyttelymaailmassa" mutta olen jo huomannut kuinka raskaasti jotkut ottavat sen ettei oma koira pärjää jonakin päivänä. Haukutaan tuomari ja kilpakumppanit lyttyyn ja sanotaan että oli viimeinen kerta kun kyseiselle tuomarille mennään. Tuntuisi että tuolla asenteella olisi raskasta käydä näyttelyissä?

Itselle koiranäyttely on paikka jossa näkee kivoja ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja ihastelee kauniita koiria. Aina menestyminenkin on tietenkin kivaa ja tekee päivästä vielä ikimuistoisemman! Ikinä ei voi tietää näyttelypäivän aamuna miten päivä menee. Mutta ikinä kukaan ei saisi lähteä näyttelyistä pettyneenä.
Tärkeintä on että kehässä on kivaa. Että itse vihtyy siellä ja koira viihtyy myös.
En valita enempää, mutta muistakaa nauttia niistä näyttelyistä. Ei niitä kannata ottaa niin tosissaan!

© Mirka Turunen

Harrastuksia,harrastuksia...

Siitä onkin jo aikaa kun oon tänne kirjotellu ja sinä aikana on kerenny tapahtua vaikka mitä!Aloitettiin tosiaan Hillan kanssa käymään tokon alkeiskurssilla.Takana on nyt kolme kertaa ja kannatti kyllä mennä.Sieltä saa kyllä hyviä neuvoja kouluttamiseen.Kurssilla on harjoiteltu perusjuttuja esimerkiksi kontaktia,maahanmenoa ja luoksetuloa.Ja mikä parasta kurssi nyt painottuu vähän taippareihinkin,koska kaikkia osallistujia ne kiinnostaa ja kaikilla on noutajat.Ollaanpas sitten totuteltu jo damiinkin siinä samalla. :) Kolme tokoilu kertaa on vielä myös edessä ja siinä kerkee tulla paljon uutta asiaa.

Käytiin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa match show:ssa.Osallistuttiin Hillan kanssa ja oon niin ylpee koirastani. :) Voitettiin meijän pari eli saatiin punainen nauha.Punaisten kehässä ei sijoituttu,mutta tästä on hyvä aloittaa.Hilla kyllä yllätti mut ihan täysin käyttäytymisellään.Se ei välittäny muista koirista ollenkaan ja seisoikin niin reippaasti.Hampaitten kattomista pikkuisen arasteli.Sitä täytyykin nyt treenata oikeen ahkerasti. :)

Ja voi että kuinka koukuttavia nuo mätsärit voikin olla.Oon jo tässä innoissaan katellu että missä ois seuraavat. ;)

Sunnuntaina mennään mahdollisesti tolleri lenkille. :) Paikka ja aika on vielä vähän auki,mutta halukkaita lenkkeilemään kyllä on.Ois se kiva nähdä muitakin tollereita ja jakaa kuulumisia.

Ja lunta odotellaan kovasti.Harmi kun ne suli pois.Hilla oli aivan innoissaan ensilumesta. :) 
 
Alla muutama kuva mätsäreistä.