Kevät tulee!

© Valtteri Pennanen

Aloitetaanpa ensin muistelemalla tämän vuoden ekoja näyttelyitä...

Vuosi alkoi taas perinteisesti Kajaani KV:ssa 9.1.16. Sitä ennen käytiin yksissä mätsäreissä ja Hilla esiintyikin mainiosti, vaikka meillä oli ollut täysin taukoa näyttelyjutuista.
Tuloksena kivalla arvostelulla: AVO ERI AVK2 SA. Tuomarina Harri Lehkonen.
"Keskikokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Ylikulmautuneet raajat, oikeat mittasuhteet, sopiva rungon vahvuus. Hyvälaatuinen turkki. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella."
  
Toiset näyttelyt oli Raahessa 23.1.16. Sinne tosin tuli harmittava tuomarin muutos, kun Kirsi Nieminen vaihtui Paavo Mattilaan. Olisin mielelläni kuullut mitä Kirsi sanoo Hillasta, kun ei olla sillä ikinä käyty. Tuloksena Raahesta: AVO ERI AVK3. 
"Hyvärakenteinen narttu, joka seistessä hieman takakorkea. Kaunisilmeinen pää. Erittäin hyvä runko ja hyvä asentoiset raajat. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Nyt meillä ei ole näyttelyitä kalenterissa vielä ollenkaan. Keskitymme ihan muihin puuhiin. ☺ Toki kesällä on tulossa esimerkiksi Toller Show. Mutta sinne on vielä aikaa.

© Annukka Ahola

Hakutreeneissä on käyty aktiivisesti viikottain. Suunniteltiinkin että voisi joku sunnuntai kuvata treenejä. Laitan tänne sitten kuvamateriaalia. Tällä hetkellä treenataan umpipiiloja ja vaikeutetaan kokoajan.

Yhtenä päivänä kaivettiin pitkästä aikaa pari varista pakkasesta. Ja tauko oli tehnyt meille NIIN hyvää! Hillaa ei ällöttänyt ollenkaan haisevat varikset. Palautukset tuli vauhdilla syliin asti. Välillä vauhtia oli niin paljon, että ote oli aika ruma. Mutta korjaillaan sitä sitten, kunhan saadaan eka ne varikset nousemaan nopeasti ja miettimättä, myös silloin kun on häiriöitä (uusi maasto, toisen koiran käsittelemä riista, uudet ihmiset).

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Mitä meille on tapahtunut?

Me ollaan tehty jälkiä. Ollaan käyty hakutreeneissä. Ja sen lisäksi ollaan treenattu noutoja.

Viime viikon sunnuntaina käytiin tolleriporukalla treenaamassa noutoja. Oli kyllä hyvät treenit. Hillakin JOPA nosti parin muun koiran käsittelemät "ällöttävät" damit. Hakuruudusta palautti ne mulle oikein mainiosti. Treenejä jatketaan nyt tulevana sunnuntaina.Toivottavasti saadaan nämä viikoittaisiksi treeneiksi. Tekisi todella hyvää meille Hillan kanssa.

Jäljellä ollaan vahvistettu kulmauksia, kun Hillalla tahtoo olla kova hinku oikaista kulmat. Nyt on mennyt aika mainiosti. Ensi keväänä kokeisiin siis...☺

Hakutreeneissä ollaan treenattu kiintorullalla. Irtorullathan Hilla tuo oikein mainiosti. Kiintorullan aluksi otti helposti suuhun jo ennen maalimiestä, mutta nyt ollaan saatu oikeen onnistuneita ketjuja tehtyä. Mun mainio tolleri neiti. ♥

Käytiin satumetsässä seikkailemassa. © Annukka Ahola

©Annukka Ahola

Treeniä ja kevääntuloa!

Pakkaseen hain variksia treenejä varten. Ne onkin olleet ahkerassa käytössä. Näyttää neiti muistavan että mitä niillä tehdään. Suunnitelmissa olisi käydä heinäkuussa yrittämässä ehkä taippareissa jos päästään.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Täällä meillä on lumet aikalailla sulaneet ja verijälki tarvikkeet on taas hommattu.. Josko sitä ensiviikolla pääsisi tekemään jäljen? Aika paljon polttelisi kyllä. Otettiin tuossa huvikseen pelastusjälkeä yhtenä päivänä ja Hillalla oli kyllä meno päällä. Näyttää kiinnostavan jälki oli siinä sitten veren tai ihmisen haju!

Hakutreenit sujuu hyvin. Ollaan kehitytty lyhyessä ajassa paljon. Viime syksyähän se taisi olla kun niitä aloiteltiin. Nyt ollaan treeneissä menty ihan koko ketju. Hilla löytää ja osaa myös näyttää maalimiehen. Hakutreeneihin pitää alkaa ottamaan enemmän outoja paikkoja, rakennuksia ja isoja ääniä.

Niitä rally-toko kisoja haaveiltiin, mutta päätin että nyt otetaan taipparit, MEJÄ ja haku meidän lajeiksi. Aletaan keskittyä nyt noihin ja katsotaan niitä rally-toko kisoja sitten myöhemmin. Sitä tahtoisi harrastaa vaikka mitä, mutta tahtoo tuo aika olla rajallista.

Tulossa on Oulaisten ja Haapaveden ryhmikset. Niissä lähtään pyörähtämään. Ilmoittautuminen lähti myös tämän vuoden tollerileirille. Mökkipoppooseen kuuluu Hillan ja minun lisäksi kolme tolleria ja kaksi ihmistä.☺

Tänne meille alkaa kevät (vai voisko jo sanoa kesä?) tulemaan. Hillasta olisi kiva päästä uimaan. Huomattiin se taas tänään metsälenkillä... Meinasi hypätä jokeen. Onneksi tehokas EI-käsky toimi ja hyppy jäi vaan suunnitelmiksi. Samaiseen jokeen Hilla putosi talvella kun emäntä käänsi selkänsä. Neiti yritti metsästää jääpaloja. Niskavilloista sain koiraparan nostaa maalle, sen verran jyrkkäreunainen joki. Neiti tosin ei moksiskaan ollut vaikka pakkasta oli ainakin -20 astetta.

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Kurjat kelit...

Lumet on alkanut sulaa ja kohta päästään jäljelle taas. Toivottavasti. Inhottavaa kun koira sotkeutuu lenkillä. Sänky on täynnä hiekkaa, sohva täynnä hiekkaa, joka paikassa hiekkaa ja kiviä!

Mutta ihana kun päivä pitenee. Lenkillä kerkeää jopa nähdä päivänvalon.

Hakutreenejä ollaan otettu lenkin lomassa ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa  koko ketjua. Hilla toimi muuten hienosti, mutta ihmetteli tuttua maalimiestä. Hieno neiti!

Ollaan käytetty valoisan aika hyväksi mitä pystytään. Emäntä konttaa uuden kameran kanssa perässä ja koittaa räpsiä neidistä jotakin kuvia. ☺

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Talven tuloa odotellessa...

Käytiin pari viikkoa sitten työkaverin kanssa Hummastinvaaralla lenkkeilemässä. Edeltävänä yönä oli satanut lunta, joka oli muuttunut ihanaksi loskaksi päivän aikana. Tunnin lenkki ja sen jälkeen hakutreeneihin pienellä porukalla. Hillan kanssa alkaa ilmaisu olla hyvällä mallilla. Tuo rullan jo piilossa olevaltakin. Mitä nyt hyppäsi tutun maalimiehen naamalle... Sitähän ei siis sais tehdä. Pistetään sen piikkiin, että Hilla ihmetteli mitä se lenkkikaveri tuolla puskassa istuu.☺ Ihan huippua treenata säännöllisesti kivassa ja osaavassa porukassa. Uudet koirat ja omistajat edistyy mainiosti.

Viime viikon maanantaina käytiin ostamassa pakastin. Vihdoinkin voi ottaa pakkaseen treenilintuja kunnolla. Ne kun ei oo mahtuneet tuonne meidän onnettomaan pakastelokeroon.☺
Tiistaina otettiin markkeerausta yhdellä damilla. Ihana nähdä toisen into. Tuon eteen on töitä tehtykin. Pentuna kun näytti ettei tuohon saa noutointoa oikein mitenkään. Nyt tuntuu että välillä käydään ihan ylikierroksillakin ja pitää ottaa vähän rennommin.

Isänpäivä meni lenkkeillessä kotona perheen kanssa ja treenit jäi välistä, mutta jatketaan treenailua sitten tämän viikon sunnuntaina.

Alla olevat kuvat on niiltä ihanilta pakkaspäiviltä mitä toivon lisää.♥

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Kasvattajan peruskurssi

Raahessa järjestettiin 23.-24.11 kasvattajan peruskurssi. Ja sattuipas nyt käymään niin että laitoin ilmon menemään sinne. Oon tuosta haaveillut jo pidemmän aikaa, nyt sitten päätin vaan ihan viime tingassa ilmoittautua.
Oli mielenkiintoiset kaksi päivää. Paljon asiaa jotka jo tiesin, mutta paljon myös sellaista josta en ollut kuullut ikinä mitään. Kurssimateriaaleja ei postin lakon takia saatu ja ne tuleekin meille vasta myöhemmin. Ei voitu hirveästi tenttiin valmistautua.☺
Kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen eräs ulkomuototuomari joka kävi puhumassa meille koiran anatomiasta ja näyttelyistä. Todella mielenkiintoista asiaa. Ja rohkeasti kertoi omista kasvatuskokemuksista ja tekemistään virheistä. Ja puhui myös todella kriittisesti näyttelyistä vaikka oli itsekin ulkomuototuomari. Kaikki oli asiaa kyllä todellakin.
Saatiin sitten tässä eräänä päivänä sähköpostia ja sain tietää että olen läpäissyt tentin! Oli kiva herätä aamulla tuollaiseen sähköpostiin. Nyt on sitten mahdollisuus joskus tulevaisuudessa anoa kennelnimeä. Sekin oli ihan uutta että nykyään se 7 vuoden sääntö onkin poistunut ja todistus onkin elinikäinen. Eli ei tarvitsekkaan käydä kurssia uudelleen vaikkei kennelnimeä olisikaan hommannut 7 vuoden aikana.

Hillan ilmoitin Kajaanin KV näyttelyyn, joka on tammikuussa. Siihen loppuu meidän näyttelytauko.Onneksi.☺

Ja meillähän aloitettiin pari päivää sitten toiset juoksut. Niitä odoteltiinkin melko kauon. Onneksi kerkesi alkaa ennen tuota Kajaanin näyttelyä.

Löysin tämän pentukuvan arkistojen kätköistä. Voi toista.♥

Ajatuksia näyttelyistä ja muuta höpinää...

Ilmottauduin Hillan kanssa OuTo:n järjestämään noutoiltaan. Se on minikurssi, kolmena maanantaina. Siellä harjoitellaan noudon perusteita häiriössä. Kuulostaa juuri siltä mitä Hillan kanssa tarvitaan. Ollaan nyt itsenäisesti harjoiteltu noutoja niin variksilla kuin dameilla. Mutta meillä ei ikinä ole siinä mitään häiriötä. En tiedä ollenkaan miten Hilla toimii jos on vaikka muita koiria mukana. Lisäksi on kiva saada itselle vinkkejä. Nyt ollaan harjoiteltu ihan sen perusteella mitä olen netistä ja lehdistä lukenut. On aina eriasia saada ohjeita ihmiseltä joka osaa homman kunnolla.

Ilmoituksessa luki että tarkoitettu lähinnä koirille jotka tähtäävät ensi kesänä taippareihin. No... Meille nuo taipparit kuulostaa vielä tosi kaukaiselta haaveelta. Joku osa minussa sanoo, että ei me voida olla niihin valmiita Hillan kanssa vielä pitkään aikaan ja joku osa sanoo että meillä voisi aivan hyvin olla mahdollisuuksia JOSKUS.

Eilen olin tuomarina ja järjestäjänä mätsäreissä. Kerättiin varoja Nihonken yhdistykselle. En itse kyseiseen yhdistykseen kuulu, koska eihän minulla akitaa tai muuta japanilaista rotua ole. Eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta oli kiva päästä mukaan järjestämään.
Sitä paitsi ei sitä ihan joka päivä saa kutsua mätsäri tuomariksi.
Mätsäreihin mennään itse pitkästä aikaa kilpailemaan 6.9 Ylivieskaan.

Tästä kirjoituksesta tulee nyt kunnon sekasorto... Mutta pakko mainita miten mua ärsyttää ihmiset jotka pistää koiran tai tuomarin syyksi sen ettei ne pärjää näyttelyissä! Pitäisi ymmärtää että jokaisella tuomarilla on oma makunsa ja kukaan ei voi tykätä samanlaisista koirista. Tietenkin on myös tuomareita jotka saisivat olla ystävällisempiä tai joilla on jotakin outoja tapoja, mutta ei kukaan ole täydellinen.

Olen vasta vähän aikaa ollut tässä "koiranäyttelymaailmassa" mutta olen jo huomannut kuinka raskaasti jotkut ottavat sen ettei oma koira pärjää jonakin päivänä. Haukutaan tuomari ja kilpakumppanit lyttyyn ja sanotaan että oli viimeinen kerta kun kyseiselle tuomarille mennään. Tuntuisi että tuolla asenteella olisi raskasta käydä näyttelyissä?

Itselle koiranäyttely on paikka jossa näkee kivoja ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja ihastelee kauniita koiria. Aina menestyminenkin on tietenkin kivaa ja tekee päivästä vielä ikimuistoisemman! Ikinä ei voi tietää näyttelypäivän aamuna miten päivä menee. Mutta ikinä kukaan ei saisi lähteä näyttelyistä pettyneenä.
Tärkeintä on että kehässä on kivaa. Että itse vihtyy siellä ja koira viihtyy myös.
En valita enempää, mutta muistakaa nauttia niistä näyttelyistä. Ei niitä kannata ottaa niin tosissaan!

© Mirka Turunen

Kuvauksia ja vaelluksen valmistelua!

Hillalla oli viime viikolla silmätarkastus ja lonkka- ja kyynärkuvaukset. Silmät on täysin terveet. Lääkärin mielestä kyynärät on 0/0 ja lonkat A/A. Nyt odotellaan sitten postia kennelliitolta ja toivotaan, että nuo lonkat ois A/A myös niitten mielestä.

Lisäksi käytiin tässä yhtenä päivänä hakemassa Hillalle passi. Aloitamme vaelluksen Norjan puolelta, joten koiralta vaaditaan passi.

Meidän reitti näin suurinpiirtein. Lähdemme Norjan puolelta, käymme Haltilla ja palaamme Kalottireittiä pitkin takaisin Kilpisjärven retkeilykeskukselle. Kuva napattu täältä!

Reissun aloittaminen Norjan puolelta lyhentää matkaa hieman. Kokonaismatkaksi jää noin 90 km. Rinkka on pakattuna ja matka alkaa siis huomenna. Lähdemme klo 7.00 ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaan menee vähän päälle 9 tuntia. Sen jälkeen vaellamme vielä ensimmäiseen yöpymispaikkaan Lossujärvelle.

Lapinhulluus

Vaellus käsivarressa v. 2010

Erehdyin 14-vuotiaana lähtemään koululta syksyllä vaellukselle Lappiin. Reissu oli raskas, mutta niin hieno, että lähdin myös seuraavana syksynä ja sitä seuraavana ja sitä...

Muhun iski Lapinhulluus.

Joku vetää sinne uudelleen ja uudelleen. Tunnelma, avarat maisemat, hiljaisuus, kauniit tunturit, purot, joet, ruska, vaelluskaverit. Ja tietenkin se itsensä ylittäminen. Monet kerrat on tuntunut, että ei jaksa kävellä enää pätkääkään, mutta aina on sisulla vedetty eteenpäin. Se tunne on mahtava kun saavuttaa päämääränsä.

Joka reissulla olen kuitenkin kaivannut jotakin. Arvaatteko mitä?

Koiraa.

Nyt on ollut kahden vuoden tauko ja tämä "hulluus" on yltynyt todella pahaksi. Huomaan katselevani vaelluskuvia yhä uudelleen ja uudelleen. Päätettiin sitten kavereiden kanssa, että asialle täytyy nyt tehdä jotakin. Edellisestä vaelluksesta on jo liian kauon. Päätimme että, 29.7-5.8.13 teemme reissun Kalottireittiä pitkin Haltille. Olen aikaisemminkin käynyt Kalottireitillä, mutta en Haltilla asti.

Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi. Siitä tulee patikointia yhteensä 110 km. Jos kaikki menee hyvin. Ikinä ei voi tietää, jos reissulla tapahtuu jotakin. Kaikkeen täytyy varautua. Reissuun meitä lähtee yhteensä neljä naista. Ja tietenkin mulle nyt se tärkein eli Hilla.

Olen lukenut Minna Toivolan retkeily koiran kanssa kirjan ja netistä juttuja. Olen koittanut parhaani mukaan selvitellä mitä kaikkea ihmiset ovat huomanneet tarpeelliseksi koiran kanssa vaellettaessa. Vielä tälle reissulle ei Hillalle rinkkaa oteta vaan minä kannan Hillankin ruuat. Sen verran rankka reissu se siellä rakassa on kulkea pikku tassuille. Vaikka toinen onkin tuommoinen energiapakkaus ja sillä riittää energiaa varmasti enemmän mitä meillä ihmisillä. Paikoitellen maasto Kalottireitillä on tosi huonoa. Se on pelkkää isoa kiveä. Mutta uskon että koira suoriutuu siitäkin paremmin mitä me ihmiset. Autiotupiin koiran saa ottaa, mutta joku ihminen saattaa olla allerginen tai ei muuten vain pidä koirista, niin on kohteliasta olla teltta varalla. Sitä paitsi teltassa onkin yleensä mukavampi nukkua kuin tuvassa, koska on hieman viileämpi.

Kerron vaelluksen suunnittelusta ja siitä lisää sitten lähempänä. :) 

Minä kera punaisen rinkkani Kalottireitillä v. 2010

1 v!♥

Tänään on se päivä milloin mun pieni punaturkki syntyi vuosi sitten. Aika menee kauhean nopeaa. Toisaalta on ihana kun ei ole enään niitä pikku naskalihampaita, jotka purevat kaikkea mikä eteen sattuu... :) Nyt keskitytään tuleviin näyttelyihin, jotka on siis Oulussa kolmena päivänä. Ja suunnitellaan milloin päästäisiin kuvaamaan lonkat, kyynärät ja silmät.

Onnea koko Grezagord's Ä-pentueelle!♥

Synttärisankari!♥

Ajattelinpa nyt kertoa teille Mikistä. Miki täyttää tänään 9 vuotta! Tämä herra on jo veteraani iässä, mutta mieleltään ja kunnoltaan vielä kuin nuori. On ollut onni, että olen saanut näin terveitä koiria. Miki ei ole sairastanut elämänsä aikana yhtään mitään.

Olin 11-vuotias kun aloin toivoa koiraa. Olen ollut koirahullu jo pienestä pitäen. Voitte kuvitella kuinka onnellinen olin kun lopulta oli mahdollista ottaa koira (ja olin saanut pitkään kestäneen suostutteluni läpi ☺). Niin meille haettiin sitten kultainennoutaja uros Golden Fairytail Believe In, josta tuli nimeltään Miki.

Kultsu herra asustelee vanhempieni luona maalla. Olisin mieluusti ottanut sen mukaan, mutta tuntuisi kurjalta ottaa kaupunkiin koira, joka on ollut koko elämänsä maalla ja saa juosta siellä irti pihalla joka päivä ja lenkkeillä kunnon metsälenkkejä. Hillasta ja Mikistä on tullut ihan parhaat kaverukset.

Mikin kanssa ollaan käyty yhdellä möllikurssilla. Muuten ei olla missään kursseilla tai muilla käyty. Ihan vaan kotona harrasteltu kaikenlaista. Olin vielä niin nuori, että ei ollut itsellä rohkeutta lähteä minnekkään näyttelyihinkään, eikä ne kiinnostanutkaan silloin niin suuresti mitä nyt tällä hetkellä. Miki toteuttaa noutajan työtään kantelemalla talon hanskoja ja kenkiä ympäriinsä.

Miki on toisaalta ollut helppo tapaus, mutta aina ensimmäisen koiran kohdalla tietenkin tekee virheitä. Se ei esimerkiksi ole rikkonut mitään tavaroita (mitä Hilla on tehnyt jo Mikinkin edestä) ja peruskäskyt esim. luoksetulo on hyvin hallussa. Mutta joka koiralla on ne omat pahat tapansa. Miki vetää hihnassa aivan mielettömästi (omistajan tyhmyyttä, tätä virhettä ei ole Hillan kanssa tehty), lisäksi se on ollut varsinkin nuorempana hyvin dominoiva ja siinä mielessä haastava.

Miki viettelee leppoisaa kotikoiran elämää ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä hyvää ja tervettä vuotta edessä!♥

Noutaja ♥

Mikin lempipaikka pikkuisena ♥

Muistakaa ystäviä!

Se on taas täällä nimittäin ystävänpäivä! Koiruuksia on hemmoteltu vaikka millä leikillä ja ylimääräisillä herkuilla tietenkin.<3

Annan teille näin ystävänpäivän kunniaksi hieman pohdittavaa. :) Varmaan kaikki koiran omistajat ovat joskus katsoneet ohjelmaa koirakuiskaaja. Itsekin olen sitä katsonut. Kannattaa lukaista tuossa linkissä oleva kirjoitus. Mielenkiintoinen teksti ja pistää miettimään. Ohjelmassa on fiksuja vinkkejä ja on hienoa, että Cesar painottaa sitä, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Mutta koirien pakottaminen ja pelolla johtaminen on sitten eriasia. Tästä asiasta tietenkin voisi kiistellä vaikka miten ja se herättää ainakin itsessä monenlaisia ristiriitaisia tunteita.
Mitä mieltä te olette Cesar Millanista ja hänen koulutusmetodeista?

http://miskanelamaa.blogspot.fi/2013/01/cesar-millan-koirakuiskaaja.html?m=1

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Paikallaanmakuu treeniä!

 

 

Makkaran paistoa!

Miki

Näyttelytreenit ja mätsärit!

Keskiviikkona käytiin näyttelytreeneissä. Kivasti oli porukkaa ja saatin Hillan kans hyviä vinkkejä, mitä pitää parantaa näin tulevaa ajatellen. ;)

Pyörähettiin taas mätsäreissäkin Hiukkavaarassa Oulussa sunnuntaina ja saatiin tällä kertaa sininen nauha. Siellä oli tosi paljon koiria ja joutu odottelemaan kauon, että meidän kehä etes alkoi. Ei oikeen aikataulut pitäny. :) Nähtiin, että ahkerasta harjoittelusta on taas ollut hyötyä. Hillallahan on ollut ongelma tämä hampaiden katsominen. Nyt se meni täydellisesti! Hilla ei peruuttanut/väistänyt ollenkaan tuomaria, vaan hampaat annettiin katsoa heti!

Muuten päivät on kuluneet lenkkeillessä ja koirapuistossa painiessa. ;)

Koirapuistoilua!

Viime päivien kuvia ja kuulumisia!

Lauhojen ilmojen jälkeen tuli ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja käytettiin se heti hyödyksi ja lähdettiin kuvailemaan ja nauttimaan kauniista säästä. ;)

Tänään oli Kempeleessä match show.Meille toinen semmoinen ja hienosti sujui taas kerran!Voitettiin taas meidän pari ja saatiin punainen nauha.Punaisten kehässä oli tosi paljon pentuja ja tunnelma oli tiivis.Hilla kuitenkin hoiti hommansa hienosti ja malttoi seisoa,vaikka jouduttiin seisomaan aika kauon. :) Seuraavat on sitten tammikuun lopulla Oulussa.

Ihana talvi!

Tuo kauon kaivattu lumi on nyt tullut ja Hilla on niin innoissaan.Lumessa on sen mielestä ihana kaivella,kieriä ja muuten vaan juosta niin lujaa kuin tassuista pääsee.Se nostaa itselle väkisinkin hymyn huulille,kun katselee kuinka toinen nauttii.

Lauantaina käytiin Oulun Tollereiden pikkujouluissa Valkiaisjärvellä.Ensin hieman kisailtiin.Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen ja sen jälkeen oli pari leikkimielistä kisaa.Meidän joukkue voitti ja saatiin sitten palkinnoksi luu ja purutikku. :) Häviäjätkään ei tietenkään jäänyt ilman vaan myös he saivat purutikut.Lisäksi oli vielä nakinsyöntikilpailu.Jokainen koira kävi vuorollaan syömässä omat nakkinsa ja nopein tietenkin voitti.Tässä koirat jakaantui selvästi niihin nautiskelijoihin ja niihin joiden piti saada nakit nopeasti suuhun.Hilla oli nautiskelija,vaikka odotin siltä kyllä jotain ihan muuta. :D Ainakin kotona kaikki pitää hotkia niin kauhealla kiireellä.
Lopuksi paistettiin vielä makkaraa ja juotiin glögiä. :)

On ollut aika kiirettä tämän joulun takia.Pitänyt laukata jouluostoksilla ja ties mitä.Niinpä Hillan ja Mikin kanssa ollaan tehty oikeen pitkiä lenkkejä,että se on jaksanut sitten odottaa kotona reippaasti sen aikaa,kun olen ollut pois.

Tollerilenkkeilyä!

Meillä oli sunnuntaina ensimmäinen tollerilenkki Oulun Tollereiden kanssa.Osallistujia oli 8 ja samanverran taisi olla myös koiria.Vauhtia ei kyllä puuttunut.Koirat juoksi itsensä väsyksiin.Paikkana oli Valkiaisjärvi,mikä oli kyllä paikkana oikein mahtava.Metsäpolkuja pitkin oli oikein mukava kävellä meidän omistajien ja ei muka satanut edes vettä.Löytyipä sieltä muutama ojakin,johon taisi jokunen koira pulahtaakkin uimaan omistajien iloksi. :D Pari tuntia sielä vierähti.Onneksi matkassa oli myös yksi,jolla oli kamera mukana,niin saatiin muutama kuvakin. :) Oli hauska taas nähdä Elli siskoakin pitkästä aikaa.Toivottavasti päästään taas pian lenkkeilemään uudestaan muiden tollereiden kanssa!

Oli myös viimeistä kertaa tokoilua.Kerrattiin siellä kurssilla opittuja asioita.En voi muutakuin kehua tuota kurssia ja sen kouluttajia.Opin sieltä paljon uutta.Kouluttajat oli kyllä aivan mahtavia.Nyt sitten mejä kurssia odotellessa,jos semmonen saataisiin jossakin vaiheessa.

Kerrankin tuo neiti on ollut niin väsynyt päivän touhuista,että ei ole jaksanut ilkeillä yhtään kotona.Harvinaista. ;)

Alla kuvia lenkiltä.

Siskokset malttoivat hetken aikaa olla yhdessä kuvattavina.