Ajatuksia näyttelyistä ja muuta höpinää...

Ilmottauduin Hillan kanssa OuTo:n järjestämään noutoiltaan. Se on minikurssi, kolmena maanantaina. Siellä harjoitellaan noudon perusteita häiriössä. Kuulostaa juuri siltä mitä Hillan kanssa tarvitaan. Ollaan nyt itsenäisesti harjoiteltu noutoja niin variksilla kuin dameilla. Mutta meillä ei ikinä ole siinä mitään häiriötä. En tiedä ollenkaan miten Hilla toimii jos on vaikka muita koiria mukana. Lisäksi on kiva saada itselle vinkkejä. Nyt ollaan harjoiteltu ihan sen perusteella mitä olen netistä ja lehdistä lukenut. On aina eriasia saada ohjeita ihmiseltä joka osaa homman kunnolla.

Ilmoituksessa luki että tarkoitettu lähinnä koirille jotka tähtäävät ensi kesänä taippareihin. No... Meille nuo taipparit kuulostaa vielä tosi kaukaiselta haaveelta. Joku osa minussa sanoo, että ei me voida olla niihin valmiita Hillan kanssa vielä pitkään aikaan ja joku osa sanoo että meillä voisi aivan hyvin olla mahdollisuuksia JOSKUS.

Eilen olin tuomarina ja järjestäjänä mätsäreissä. Kerättiin varoja Nihonken yhdistykselle. En itse kyseiseen yhdistykseen kuulu, koska eihän minulla akitaa tai muuta japanilaista rotua ole. Eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta oli kiva päästä mukaan järjestämään.
Sitä paitsi ei sitä ihan joka päivä saa kutsua mätsäri tuomariksi.
Mätsäreihin mennään itse pitkästä aikaa kilpailemaan 6.9 Ylivieskaan.

Tästä kirjoituksesta tulee nyt kunnon sekasorto... Mutta pakko mainita miten mua ärsyttää ihmiset jotka pistää koiran tai tuomarin syyksi sen ettei ne pärjää näyttelyissä! Pitäisi ymmärtää että jokaisella tuomarilla on oma makunsa ja kukaan ei voi tykätä samanlaisista koirista. Tietenkin on myös tuomareita jotka saisivat olla ystävällisempiä tai joilla on jotakin outoja tapoja, mutta ei kukaan ole täydellinen.

Olen vasta vähän aikaa ollut tässä "koiranäyttelymaailmassa" mutta olen jo huomannut kuinka raskaasti jotkut ottavat sen ettei oma koira pärjää jonakin päivänä. Haukutaan tuomari ja kilpakumppanit lyttyyn ja sanotaan että oli viimeinen kerta kun kyseiselle tuomarille mennään. Tuntuisi että tuolla asenteella olisi raskasta käydä näyttelyissä?

Itselle koiranäyttely on paikka jossa näkee kivoja ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja ihastelee kauniita koiria. Aina menestyminenkin on tietenkin kivaa ja tekee päivästä vielä ikimuistoisemman! Ikinä ei voi tietää näyttelypäivän aamuna miten päivä menee. Mutta ikinä kukaan ei saisi lähteä näyttelyistä pettyneenä.
Tärkeintä on että kehässä on kivaa. Että itse vihtyy siellä ja koira viihtyy myös.
En valita enempää, mutta muistakaa nauttia niistä näyttelyistä. Ei niitä kannata ottaa niin tosissaan!

© Mirka Turunen