Treenimietteitä!

Meillä on ollut tehotreeni variksilla. Olen näyttänyt varista Hillalle melkeinpä joka päivä. Kuitenkin niin, ettei pääse kyllästymään siihen. Tavoitteena on ollut saada variksiin tarttuminen nopeaksi eli ei jää haistelemaan ja miettimään. Ollaan treenattu esimerkiksi kaupungilla, hakutreenien yhteydessä... Melkeinpä joka paikassa missä on käyty. Mutta aina vähän kerrallaan. ☺

Onko edistystä tapahtunut? 
Haistelua tapahtuu vieläkin, mutta huomaa että on se vähentymään päin. Riistan nostosta on tullut paljon spontaanimpi. Edelleen on epävarmaa kuitenkin se, miten Hilla reagoi kun riistaa onkin käsitellyt toinen/toiset koirat. Syksyn noutotreeneistä tolleriporukalla jäi kuitenki hyvä mieli ja silloin Hillaa ei haitannut toisten koirien hajut dameissa.

Jatketaan nyt näillä harjoituksilla ja toivotaan, että tuottaa tulosta pikku hiljaa. ☺

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Kevät tulee!

© Valtteri Pennanen

Aloitetaanpa ensin muistelemalla tämän vuoden ekoja näyttelyitä...

Vuosi alkoi taas perinteisesti Kajaani KV:ssa 9.1.16. Sitä ennen käytiin yksissä mätsäreissä ja Hilla esiintyikin mainiosti, vaikka meillä oli ollut täysin taukoa näyttelyjutuista.
Tuloksena kivalla arvostelulla: AVO ERI AVK2 SA. Tuomarina Harri Lehkonen.
"Keskikokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Ylikulmautuneet raajat, oikeat mittasuhteet, sopiva rungon vahvuus. Hyvälaatuinen turkki. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella."
  
Toiset näyttelyt oli Raahessa 23.1.16. Sinne tosin tuli harmittava tuomarin muutos, kun Kirsi Nieminen vaihtui Paavo Mattilaan. Olisin mielelläni kuullut mitä Kirsi sanoo Hillasta, kun ei olla sillä ikinä käyty. Tuloksena Raahesta: AVO ERI AVK3. 
"Hyvärakenteinen narttu, joka seistessä hieman takakorkea. Kaunisilmeinen pää. Erittäin hyvä runko ja hyvä asentoiset raajat. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Nyt meillä ei ole näyttelyitä kalenterissa vielä ollenkaan. Keskitymme ihan muihin puuhiin. ☺ Toki kesällä on tulossa esimerkiksi Toller Show. Mutta sinne on vielä aikaa.

© Annukka Ahola

Hakutreeneissä on käyty aktiivisesti viikottain. Suunniteltiinkin että voisi joku sunnuntai kuvata treenejä. Laitan tänne sitten kuvamateriaalia. Tällä hetkellä treenataan umpipiiloja ja vaikeutetaan kokoajan.

Yhtenä päivänä kaivettiin pitkästä aikaa pari varista pakkasesta. Ja tauko oli tehnyt meille NIIN hyvää! Hillaa ei ällöttänyt ollenkaan haisevat varikset. Palautukset tuli vauhdilla syliin asti. Välillä vauhtia oli niin paljon, että ote oli aika ruma. Mutta korjaillaan sitä sitten, kunhan saadaan eka ne varikset nousemaan nopeasti ja miettimättä, myös silloin kun on häiriöitä (uusi maasto, toisen koiran käsittelemä riista, uudet ihmiset).

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Aika rientää!

Vuosi on vaihtunut aikoja sitten ja tämä päivitys tulee tosi myöhään. En vain halua jättää mitään meidän näyttelyä/ tapahtumaa välistä. Blogin päivittely on jäänyt niin vähälle, että aivan hävettää. Mutta koitan parantaa tapani. Mielelläni tänne kuulumisia päivittelisin jos aika joskus riittäisi.

No muistellaanpas vähän alkuvuotta:

Käytiin Hillan kanssa hakemassa Kajaani KV:ssa AVO ERI AVK2 SA. Mainio neiti. Ajattelin, että ei se varmaan juoksujen takia ala millekkään. Arvostelun näette täältä.
Raahe RN:ssä käytiin hakemassa meidän ensimmäinen (ja toivottavasti viimein) H. ☺

© Noora Kuivalainen

Voisin listata tähän vähän tämän vuoden suunnitelmia ja jotakin viime vuodeltakin.

AGILITY: Agilityn alkeet meni. Lajiin oli kiva tutustua. Meillä oli kivaa kurssilla, mutta ei se agility kyllä meidän laji ole.

MEJÄ: Mejäilyä tuli syksyllä tehtyä kivasti. Harjoiteltiin ihan kokeiden jälkeä ja Hilla meni hienosti! Haaveena tälle vuodelle olisi startti kokeessa, meni miten meni. Hilla on tarkka jäljestäjä. Välillä tosin hidas, mutta pääasia että menee tarkasti. Kyllä se vauhti sieltä tulee.

NOU: Ne taipparit... Damit tulee hienosti. Variksella ei olla päästy hirveästi treenaamaan, koska ei ole ollut pakastinta. Mutta asia on nyt korjattu. Jänistä ollaan nyt kanneltu muutaman kerran ja se palautui pienen kannustuksen jälkeen jäljen päästä.

PELASTUSHAKU: Pelastushakuun ja jälkeen tutustuminen meni. Nyt treenataan aktiivisesti kaksi kertaa viikossa hakua porukassa johon mentiin mukaan tutustumisviikonlopun myötä. Siinä onkin tiedossa hommaa koko talveksi, siinä kun ei säätä tai vuodenaikaa katsota. Meillä on ilmaisuna rulla ja ei ole ollut ongelmia opettaa Hillaa siihen. Voidaan alkaa vaikeuttamaan harjoituksia. Koko ketju etsimisestä näyttämiseen toimii jo.

RALLY-TOKO: Rally-toko kisoja on tulossa Ouluun ensi keväänä. Niistä johonkin laitan ilmon ja lähtään kokeilemaan kisoihin. Meillä menee rally-toko hyvin. Harmittaa vaan kun ei ole meillä päin opetusta/ kurssia joka valmentaisi kilpailuun. Mutta eihän sitä mitään menetä vaikka menee kokeilemaan?☺

Alle muutama kuva ihanilta lenkeiltä. ☺ Hyvää Ystävänpäivää!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Maanantai treenausta!

© Annukka Ahola

Tassuvaivat on nyt selätetty! Eilen lenkkeiltiin työkavereiden kanssa luontopolulla ja tassu kesti sen todella hyvin. Meillä on ollut todella pitkä treenitauko tuon tassun takia. Olipa ihana päästä taas treenaamaan.
Hilla haki siipidamit todella hienosti. Hakualueeltakin jaksoi mainiosti etsiä vaikka yksi meinasi jäädä sinne kun sattui olemaan vähän enempi kasvillisuuden peitossa. Meni kuitenkin uudelleenlähetyksellä ja haki maltillisesti kunnes löysi. Todella harvinaista ettei toinen säntäile päättömänä ja juokse dameista ensin yli tuhatta ja sataa. Kerrankin oli sitä MALTTIA, mitä tarvitaan.

© Annukka Ahola

Kenneltapaaminen Kolilla ja Oulu KV!

Kesäloma alkoi Grezagord's kenneltapaamisen merkeissä Kolilla. Perjantaina mentiin paikan päälle. Enään sille päivää ei mitään erikoista ohjelmaa ollut. Istuttiin kodassa, vaihdettiin kuulumisia ja koirat juoksentelivat keskenään.

Lauantaina aamupalan jälkeen aloitettiin treenaamaan. Hillan kanssa aloitettiin rally-tokoilemalla. Tehtiin pientä radan pätkää ja vielä muutamia yksittäisiä kylttejä. 

Rally-tokon jälkeen jatkettiin noutotreeneillä. Tehtiin markkeerausta dameilla. Lisäksi oli siipidamia ja kanidamia.
Melkein kaikki tuli oikein hienosti mulle. Voi että sitä voikin olla välillä niin ylpeä tuosta koirasta!♡ Lisäksi oli laukaustestausta. Me koirakot mentiin aluksi tosi kauas ampujasta ja pikkuhiljaa lähennyttiin. Hillahan ei laukauksista periaatteessa välitä ollenkaan, mutta mitä lähemmäs menee niin se kiihtyy siitä että mitä nyt tapahtuu. Siitä näkee sen innon mikä syttyy. Pitäisi päästä tekemään.

Harjoiteltiin me lauantaina myös tassusiteen tekoa ja koiran ensiapua.

Lauantaina oli leikkimieliset olympialaiset. Siinä oli kolme erilaista lajia. 

Nakinsyönti oli ensimmäinen. Mun koira on toivottoman hidas nakinsyöjä! Jäi ilmeisesti analysoimaan onko tarpeeksi hyvä nakki...☺

Toisena oli juoksukisa. Hilla juoksi kolmanneksi. (Onneksi on sen verran mun perään ☺)

Viimeisenä oli laatikkoleikki. Ei olla ikinä kokeiltu, mutta niin vaan Hilla nosti etutassut laatikon päälle ja saatin mentyä kierros ympäri ja saatiin vielä lisäpisteetkin, kun Hilla istui laatikon päällä.

Sunnuntai aamuna vielä vähän harjoiteltiin markkeerausta ja oltiin Marin opissa. Sain hirveän hyviä vinkkejä miten treenata suuntaa ja lähihakua. Näillä jatketaan.

Kiitos kaikille parhaasta seurasta ja hauskoista ohjelmista!

Jekku-veli ja Hilla

Agilitytreenit jäi viime maanantaina välistä ja niin jää tänäänkin. En viitsi juoksuista koiraa viedä kentälle hajujen takia, vaikka pöksyt jalassa saataisiinkin treenata. Ja eipä tuolla kovin hyvä treeni-ilma ole, kun on niin kuuma. Menen itse kuitenkin kuunteluoppilaaksi, jos edes jotain jäisi mieleen.

Lauantaina pyörähdettiin helteisellä Äimärautiolla Oulu KV:ssa. Tuomarin muutoksen takia meillä oli Marja Talvitie. Tiukka tuomari kyllä. 

AVO EH AVK3.

Arvostelu: Hyvin liikkuva, hieman niukasti takaa kulmautunut. Hyvä pää. Löysät kyynärpäät. Hyvä väri. Hieman pehmeä karva.  

Noutoilta 2 ja 3

Toisessa noutoillassa otettiin noutoja damilla ja lisäksi harjoiteltiin koiran hallittavuutta. Olen kyllä ylpeä siitä, että meillä osataan luoksetulo myös muiden koirien seurassa. Dami + häiriöt on asia jota pitää treenata. Hilla tarvitsee paljon lisää rohkeutta. Hillasta näkee, että se on kovasti kiinnostunut damista, mutta häiriössä se ei vaan kykene sitä yhtä hyvin ottamaan mitä kotona. Ollaan saatu nyt kuitenkin "pidä" käsky vahvaksi ja aletaan siirtyä häiriöihin.

Kolmannessa illassa oli riistaan tutustumista. Meille varis oli jo ennestään tuttu, mutta tavi oli uusi asia. Hillalla on sama ongelma riistan kuin damienkin kanssa, että häiriössä niitä ei oteta. Kotona kelpaa nekin onneksi. Lisäksi tehtiin laahausjälki kanilla, päähän laitettiin dami. Kanikin kiinnosti Hillaa kovasti, mutta sekään ei päätynyt suuhun asti. Jäljen se ajoi hienosti ja pienillä kannustuksilla damikin tuli sieltä päästä mulle! Voi sitä onnistumisen tunnetta. ☺ Tuo minikurssi oli kyllä oikein mainio ja tuommoisia saisi olla enemmänkin. Sain niin paljon hyviä vinkkejä miten jatketaan tästä eteenpäin noutotreeniä!

Meillä on tapahtunut tässä parin viikon aikana niin paljon muutoksia, että bloggausjutut on jäänyt vähemmälle. On muutettu, olen aloittanut työt ja Hilla on joutunut sopeutumaan olemaan yksin 8 tunnin työpäivän ajan. Olin varautunut ajatukseen, että vastassa töistä tullessa voi olla kaaos. Mutta toisin kävi. Hillalla ei ole ollut mitään ongelmaa olla yksin. Mitään ei oo tuhottu. Voin hyvillä mielin jättää Hillan aamulla kotiin ja mennä töihin.Ollaanhan me pennusta asti tuota yksinoloa harjoiteltu, mutta juoksujen jälkeen joku naksahti päässä ja alkoi tuhota vähäsen paikkoja, onneksi ne oli pieniä juttuja. Hyvä tietää ettei se tee sitä enään.

© Lea Rahtu-Korpela

Noutoilta 1

Oltiin maanantaina Oulun Tollereiden järjestämässä noutoillassa. Ensin tutustuttiin toisiimme ja kouluttaja hieman kertoi perusjuttuja. Aloitettiin sitten niinkin "yksinkertaisesta" asiasta kuin damin suussa pitäminen. Ei kuulosta vaikealta, mutta on oikeasti melko haastavaa. Varsinkin kun tajuaa itse tehneensä sen virheen, että pistää käden alle äkkiä kun näkee että koira tuo damia tai varista.

Hilla tuo damin mulle hienosti, mutta tosiaan pudottaa sen heti samantien ja jos käsi ei ole alla niin se putoaa maahan. Koiran pitäisi osata pitää damia niin, että se on suussa vaikka koira istuu tai seisoo omistajan edessä. Ja se luovutetaan vasta kun omistaja sanoo esim. "kiitos" ja ottaa sen koiralta.

Itse kun olen niin kärsimätön ihminen, niin olen ohittanut tuon tärkeän koulutusvaiheen ja opetellut ottamaan hyvän kopin aina kun Hilla tulee damin/riistan kanssa. Meidän piti siis palata ihan alkupisteeseen. Otin lainaan Oulun Tollereilta hieman isomman damin, koska meillä on vain se pieni pentudami (eli pitää tässä lähteä ilmeisesti ostoksille joku päivä ☺). Olen roikuttanut damia nyt joka paikassa mukana ja ollaan otettu ihan pienissä pätkissä päivien aikana treeniä. Näkyy jo ihan selvää edistystä! Meillä molemmilla ihan selvästi syttyi lamppu ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä mitä vaadin Hillalta. Nyt sitten pidennetään ihan pikkuhiljaa niitä aikoja...

  

Käytiin myös perjantaina Ylivieskassa mätsäreissä. Saatiin tällä kertaa sininen nauha, ilman sijoitusta. Jouduttiin odottamaan tosi pitkä aika ennen isojen aikuisten kehiä ja Hillakin alkoi jo olla todella väsynyt. Hienosti se jaksoi kuitenkin oman osansa tehdä ja oli kiva taas päästä pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa. En malta odottaa että päästään keväällä taas oikeisiin näyttelyihin.

Raahe RN 10.8.13 ja verijälkeä!

Meidän kesän viimeinen näyttely oli Raahessa 10.8. Tollereita oli paikalla 11. Tuomarina oli Tuula Pratt, joka osoittautuikin oikein mukavaksi tuomariksi. Voin sanoa, että oli ehkäpä parhain tuomari kenellä ollaan Hillan kanssa käyty. Juniori narttuja oli yhteensä neljä. Meille tulokseksi tuli JUN EH JUK1. Arvostelua oli kyllä ilo lukea ja te voitte lukea sen täältä.

Nyt jäädään talveksi näyttelytauolle ja aletaan taas keväällä katsoa uusia.
 
Aloitettiin tässä treenaamaan verijälkeä. Ensin perehdyin asiaan netissä. Meilläpäin ei ole nyt ollut mitään mejä koulutuksia. Mutta jos semmoinen saadaan niin mennään sitten kyllä ehdottomasti mukaan!

Välineinä oli: 

• jälkiliina ja valjaat
• verta (ostin kaupasta naudan verta)
• narua + sieni
• merkkejä (käytin ihan merkkausnauhaa)
• kaato (meillä oli tällä kertaa rasia, jossa oli nakkeja, koska ne on Hillan parasta herkkua)              

Kävin ensin vetämässä jäljen metsään. Isäni lähti apumieheksi. Siitä tuli 60 metriä pitkä ja hieman kaartuva. Annoin vanheta sen noin 2 tuntia.

Lähdettiin sitten Hillan kanssa jäljelle. Annoin käskyn "etsi jälki" ja näytin Hillalle aloituspaikkaa. Hilla haisteli sitä tarkasti ja melko kauon. Verenhaju selvästi ihmetytti sitä. Toistin käskyn ja Hilla ottikin itse suuntaa ja lähti tosi, tosi varovaisesti etenemään jälkeä. Ihan oikeaan suuntaan! Siinä pikku hiljaa mentiin ja jättäydyin siinä kauemmaksi. Ajattelin että Hilla ois enemmän tukeutunut muhun, mutta ei onneksi. Aika hyvin maavainulla mentiin, välillä otti vähän ilmavainua ja huomasi heti että siinä meni sekaisin. Meinasi lähtä takaisin päin jälkeä, niin ohjasin sen jatkamaan oikeaan suuntaan. Loppu pätkä meni oikein mainiosti! Hilla eteni maavainulla tosi tarkasti ja melko pitkän matkaa tasaisesti. Rasialle kun päästiin niin kehuin kauheasti ja Hilla popsi nakit mielellään. Huomasi kyllä, että kunnon nenänkäyttö otti voimille. Toinen nukkui niin sikeästi sen jälkeen.

Oon oikeen tyytyväinen Hillaan. Oli meille molemmille ihan ensimmäinen jälki. Toivottavasti saadaan tehtyä lisää nyt tässä mahdollisimman pian. Saadaan vähän tuntumaa ja varmuutta Hillalle, ennen kuin tulee lumet. Jos vaikka joskus päästäisiin kokeeseen. Kaukaisia haaveita vielä... ;)

© Annukka Ahola

Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna

Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen

Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen

© M Turunen

Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.

Vieraana nenäpunkki!

Nyt tulee vähäksi aikaa taukoa koirapuistoilusta ja muiden koirien moikkailusta. Hillalla on nenäpunkki. Ja lisäksi vielä kämppikseni kahdella koiralla ja kissallakin vielä. Koko poppoo joudutaan hoitamaan. Yksi tabletti kerran viikossa kolmen viikon ajan. Jos joku ei tiedä mikä on nenäpunkki, niin tuolla on tietoa.

Oulaisten näyttelyyn ollaan jo ilmoittauduttu. Sinne tulee myös Hillan kasvattaja ja sen mukana Hillan veli. Ja lisäksi Elli sisko tulee myös. Sitä odotetaan innolla. Kiva nähdä kasvattajaa ja päästä näyttämään Hillaa hänelle. :)
Ennen Oulaisten näyttelyä pyörähdetään varmaan vielä treenaamassa yksissä mätsäreissä. Ja Haapaveden näyttely on vielä kysymysmerkki. On tässä vielä aikaa kuitenkin ilmoittautua.
Nyt on ilmoittauduttu myös Haapaveden näyttelyyn!

Toivottavasti alkais nuo lumet jo sulaa, että saatais joku mejäkurssi. :) En malta oottaa!

"Mulla on tylsää, jos et oo sattunu huomaamaan..."

Tällä tyylillä meillä nykyään aina nukutaan. :)

Muistakaa ystäviä!

Se on taas täällä nimittäin ystävänpäivä! Koiruuksia on hemmoteltu vaikka millä leikillä ja ylimääräisillä herkuilla tietenkin.<3

Annan teille näin ystävänpäivän kunniaksi hieman pohdittavaa. :) Varmaan kaikki koiran omistajat ovat joskus katsoneet ohjelmaa koirakuiskaaja. Itsekin olen sitä katsonut. Kannattaa lukaista tuossa linkissä oleva kirjoitus. Mielenkiintoinen teksti ja pistää miettimään. Ohjelmassa on fiksuja vinkkejä ja on hienoa, että Cesar painottaa sitä, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Mutta koirien pakottaminen ja pelolla johtaminen on sitten eriasia. Tästä asiasta tietenkin voisi kiistellä vaikka miten ja se herättää ainakin itsessä monenlaisia ristiriitaisia tunteita.
Mitä mieltä te olette Cesar Millanista ja hänen koulutusmetodeista?

http://miskanelamaa.blogspot.fi/2013/01/cesar-millan-koirakuiskaaja.html?m=1