Koiramaista kesää!

Kesä on mennyt vauhdikkaasti. Tässäpä tiivistettynä hieman mitä meille on tapahtunut:

Taipparit 22.5.16: 
Aikaisin sunnuntaiaamuna ajelimme Oulaisiin taipumuskokeisiin. Tunnelma koepaikalla oli taas ihanan rento ja lähdettiin kyllä suorittamaan rennoin mielin kun meidän vuoro tuli. Tuloksena NOU0. Tuomarina Jyrki Oikarinen. Jäljelle pääsy jäi yhden variksen päähän! Pikkasen meinaa harmittaa, mutta kokeesta on muuten kuitenkin huippufiilis. Tämä näyttää, että meidän treeni ei oo ollut turhaa! Tuomarikin sanoi, että se oli pienestä kiinni. Saatiin nyt vaan lisämotivaatiota, kun edistymistä on tapahtunut niin hurjasti. 
Sitten MEJÄ-kokeisiin:

Siikajoki 26.5.16: Meidän ensimmäinen koe tässä lajissa. Maasto oli meille haastavaa tosi märkää suota (emäntää pelotti, että saappaan varret ei riitä...☺) ja harjannetta, jossa tuuli kuljetti jälkeä kovasti sivuun. Koe keskeytyi juuri ennen sorkkaa. Tuloksena AVO0. Tuomari Jukka Välitalo.

Raahe 9.6.16: Nyt päästiin kuivempaan maastoon, kuin viimeksi. Riistan jäljet teetti Hillalle työtä ja lopussa oleva tiheikkö. Yhdesti hukka, jonka jälkeen varmemmin sorkalle. Tuloksena 32 pistettä ja AVO2. Tuomari Erika Jylhä-Pekkala. 

Millä jatketaan:
- Tehotreeni variksilla jatkuu
- Hillalle rohkeutta lisää hakea hakuruudussa laajemmaltakin alueelta
- Maksimissaan kaksi motivaatiojälkeä MEJÄ-kokeita silmällä pitäen (täytyy ainakin kokeilla jo kolmatta jälkiliina vaihtoehtoa, kun kaksi aiempaa on todettu Hillalle aivan liian raskaiksi)

Nyt me keskitytään tämä heinäkuu treenailemaan ja katsotaan mahdollisia kokeita elo- ja syyskuulle. Hillan pitäisi aloittaa juoksut ihan näinä päivinä. Näiden kokeiden ja treenien lomassa on ehditty jo suunnitella elokuun kesälomareissua. Päästään taas pitkän tauon jälkeen kunnolla vaeltamaan. Tarkoituksena vaeltaa kolmessa päivässä Hetta-Pallas reitti (n. 55 km). Kirjoittelen reissusta tänne blogiin sitten lähempänä tarkemmin.

© Annukka Ahola

Tapahtumia!

Viimeksi päivitin jäljestä. Vaikka siitä nyt on tosi tosi kauon aikaa, niin kerron kuitenkin miten se meni. Hilla lähti hyvin alkumakaukselta ja mentiin ekalle kulmalle hyvin, jossa heitettiin pikku lenkki, mutta sen jälkeen meni oikeen mallikkaasti. Sattuipa että oli yöllä joku elukka tappanut juuri jäljen päälle jäniksen... Koivet ja karvatupot oli jätetty. Muutenkin riistarikasta maastoa. Mentiin jäljen laidasta laitaan. Todella hyvä harjoitus meille. Jälkien teko on nyt jäänyt, kun oltiin kesälomareissulla ja treenailtiin taippareihin.

No sitten taippareista.
Oltaisiin päästy yrittämään jo heinäkuussa, mutta Hilla aloitti juoksunsa, joten jouduttiin jättämään välistä. Onneksi päästiin sitten elokuun kokeeseen.

Tiistai olikin meille jännä päivä. Luottavaisilla mielin kuitenkin mentiin.

Lokit tuli vedestä siiven kärjestä roikottaen. Läpäistiin vesityö kuitenkin. Homma tyssäsi hakuruutuun. Hillalla olisi ollut kauheana intoa noutaa, mutta varikset ällöttivät ja toikin ensimmäisen minulle siiven kärjestä roikottaen. Sen jälkeen ei suostunut enään ottamaan varista, vaikka tuomari houkutteli. Tuloksena NOU0.

Itselle jäi taippareista kuitenkin tosi mukava fiilis. Tunnelma koepaikalla oli ihana ja kaikki tsemppasi toisiaan. Seuraavalla kerralla osaan ehkä olla itsekin enempiä jännittämättä, kun koetilanne on tullut tutuksi. Tämä ei jää tähän. ☺ Uutta yritystä otetaan heti keväällä. Treenataan vaan nyt ahkerasti syksy. Ollaan me edetty hirveästi siitä mitä oltiin joskus. Paljon on jouduttu työtä tekemään. Ei muuta kuin häiriötä ja ällöttäviä lintuja lisää!

Alla pari kuvaa Posiolta, missä käväistiin kesälomareissulla. Ihana paikka!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Mejäilyä!

Olen rämpinyt metsässä jäljillä tiistaista asti... Ensin olin mukana tekemässä VOI-luokan koejälkeä ja seuraavana päivänä oppaan perässä seuraamassa opastusta ja koiran suoritusta. Tarkoituksena hakea itselle kokemusta jälkien teosta ja kokeen kulusta. Sainkin hyviä vinkkejä miten merkitä jälki ja mitä tulee ottaa huomioon. Oma kynnys lähtä kokeeseen laski hieman.

Onhan me Hillan kanssa treenailtu jo kauon, mutta kun en ole MEJÄ-kursseja käynyt ja kaikki tietoni perustuu vaan lukemaani ja kuulemaani, niin mukava saada opastusta konkareilta. Toivottavasti päästään ekaan kokeeseen tänä kesänä/syksynä.

Tänään tuli tehtyä eka harjoitusjälki talven jälkeen. Aika vaikea paikka sattui, kun minulle vielä melko outoa maastoa. No tuleepahan vähän haastetta Hillalle. Matkaa jäljelle tuli noin 500 metriä.

Huomenna lähtään se sitten jäljestämään läpi iltapäivällä, kerkeää kunnolla vanhetakkin.

Ps. Malttitreenit dameilla on tuottaneet tulosta.♥

© Annukka Ahola

Karhunkierrosta ja jälkitouhuilua!

Käytiin viimeviikon loppuna kiertämässä Kuusamossa pieni karhunkierros. Matkaa oli se 12 kilometriä. Kiva pieni päiväreissu. Sainpas vähän helpotettua "lapinhulluuttani"! Ehkä nyt kestän ensi syksyyn, jonne on suunnitelmissa pidempi reissu. Siitä kuitenkin vasta sitten kun reissu on ajankohtainen. Annetaan kuvien kertoa meidän reissusta:

 

  © Annukka Ahola

Tänään ollaan käytetty Hillan nenää oikeen urakalla. Eilen käytiin tekemässä verijälki, jonka annettiin vanheta 12 tuntia. Maasto oli melko haastava. Oli hakkuuaukeaa, kivikkoa, suopursuja... Hienosti veti taas Hilla! Palkka löytyi jäljen päästä. Uskallan tässä jo hieman ajatella josko me ensvuonna startattais... Keskitytään nyt noihin makauksien treenaamiseen, kun ne selvästi on se ongelmakohta. Hilla hämmentyy kun siinä on enemmän verta ja aina ottaa siinä vähän takapakkia. Eikä oikeen merkkaa makauksia mitenkään. Muuten upeaa työskentelyä!

Verijäljen rinnalle meille on tullut toinen kiinnostuksen kohde pelastusjälki. Eli ihmisen tallaama jälki. Työkaverini kautta olen tutustunut pelastushakuun ja pelastusjälkeen. Huomenna alkaa kurssi, joka on kolme kertaa. Siinä tutustutaan kyseisiin lajeihin ja VAPEPA:n toimintaan.

Raahe RN 10.8.13 ja verijälkeä!

Meidän kesän viimeinen näyttely oli Raahessa 10.8. Tollereita oli paikalla 11. Tuomarina oli Tuula Pratt, joka osoittautuikin oikein mukavaksi tuomariksi. Voin sanoa, että oli ehkäpä parhain tuomari kenellä ollaan Hillan kanssa käyty. Juniori narttuja oli yhteensä neljä. Meille tulokseksi tuli JUN EH JUK1. Arvostelua oli kyllä ilo lukea ja te voitte lukea sen täältä.

Nyt jäädään talveksi näyttelytauolle ja aletaan taas keväällä katsoa uusia.
 
Aloitettiin tässä treenaamaan verijälkeä. Ensin perehdyin asiaan netissä. Meilläpäin ei ole nyt ollut mitään mejä koulutuksia. Mutta jos semmoinen saadaan niin mennään sitten kyllä ehdottomasti mukaan!

Välineinä oli: 

• jälkiliina ja valjaat
• verta (ostin kaupasta naudan verta)
• narua + sieni
• merkkejä (käytin ihan merkkausnauhaa)
• kaato (meillä oli tällä kertaa rasia, jossa oli nakkeja, koska ne on Hillan parasta herkkua)              

Kävin ensin vetämässä jäljen metsään. Isäni lähti apumieheksi. Siitä tuli 60 metriä pitkä ja hieman kaartuva. Annoin vanheta sen noin 2 tuntia.

Lähdettiin sitten Hillan kanssa jäljelle. Annoin käskyn "etsi jälki" ja näytin Hillalle aloituspaikkaa. Hilla haisteli sitä tarkasti ja melko kauon. Verenhaju selvästi ihmetytti sitä. Toistin käskyn ja Hilla ottikin itse suuntaa ja lähti tosi, tosi varovaisesti etenemään jälkeä. Ihan oikeaan suuntaan! Siinä pikku hiljaa mentiin ja jättäydyin siinä kauemmaksi. Ajattelin että Hilla ois enemmän tukeutunut muhun, mutta ei onneksi. Aika hyvin maavainulla mentiin, välillä otti vähän ilmavainua ja huomasi heti että siinä meni sekaisin. Meinasi lähtä takaisin päin jälkeä, niin ohjasin sen jatkamaan oikeaan suuntaan. Loppu pätkä meni oikein mainiosti! Hilla eteni maavainulla tosi tarkasti ja melko pitkän matkaa tasaisesti. Rasialle kun päästiin niin kehuin kauheasti ja Hilla popsi nakit mielellään. Huomasi kyllä, että kunnon nenänkäyttö otti voimille. Toinen nukkui niin sikeästi sen jälkeen.

Oon oikeen tyytyväinen Hillaan. Oli meille molemmille ihan ensimmäinen jälki. Toivottavasti saadaan tehtyä lisää nyt tässä mahdollisimman pian. Saadaan vähän tuntumaa ja varmuutta Hillalle, ennen kuin tulee lumet. Jos vaikka joskus päästäisiin kokeeseen. Kaukaisia haaveita vielä... ;)

© Annukka Ahola

Vieraana nenäpunkki!

Nyt tulee vähäksi aikaa taukoa koirapuistoilusta ja muiden koirien moikkailusta. Hillalla on nenäpunkki. Ja lisäksi vielä kämppikseni kahdella koiralla ja kissallakin vielä. Koko poppoo joudutaan hoitamaan. Yksi tabletti kerran viikossa kolmen viikon ajan. Jos joku ei tiedä mikä on nenäpunkki, niin tuolla on tietoa.

Oulaisten näyttelyyn ollaan jo ilmoittauduttu. Sinne tulee myös Hillan kasvattaja ja sen mukana Hillan veli. Ja lisäksi Elli sisko tulee myös. Sitä odotetaan innolla. Kiva nähdä kasvattajaa ja päästä näyttämään Hillaa hänelle. :)
Ennen Oulaisten näyttelyä pyörähdetään varmaan vielä treenaamassa yksissä mätsäreissä. Ja Haapaveden näyttely on vielä kysymysmerkki. On tässä vielä aikaa kuitenkin ilmoittautua.
Nyt on ilmoittauduttu myös Haapaveden näyttelyyn!

Toivottavasti alkais nuo lumet jo sulaa, että saatais joku mejäkurssi. :) En malta oottaa!

"Mulla on tylsää, jos et oo sattunu huomaamaan..."

Tällä tyylillä meillä nykyään aina nukutaan. :)

Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Niin se vaan vuosi 2012 lähenee loppuaan.Vuoteen on mahtunut vaikka mitä,niin iloja kuin surujakin.

Vuoden alusta en olisi osannut ajatellakkaan,että jo syksyllä mulla oliskin sitten pikkuinen koira vauva.Pieni tolleri tyttö.Tuo niin soma pikkuinen riiviö ja energiapakkaus.
Nyt kun katson tuota vieressäni nukkuvaa pikkuista,niin en olisi voinut saada itselleni parempaa koiraa.

Harrastuksiakin startattiin niin,että käytiin ekoissa mätsäreissä ja tokokurssilla.Tästä on hyvä jatkaa.Ensi vuonna on suunnitelmissa ainakin näyttelyitä,mätsäreitä,leirejä,mejää ja mahdollisesti tokoiluakin.

Lisäksi suunnitelmissa olisi Lapin vaellus!Kova vaeltaja olen itse ja monesti olen tuntureilla haaveillut,että voi kunpa olisi se koira tässä vierellä.Syksyllä olisi suunnitelmissa lähteä kavereitten kanssa ja Hilla toki matkaan!Eli jos jollakin on hyviä vinkkejä vaeltamiseen koiran kanssa niin kaikki on tervetulleita! ;) Kovasti oon netistä juttuja lukenut ja lisäksi luin Minna Toivolan kirjan retkeily koiran kanssa.

Mutta nyt nautitaan tämän vuoden viimeisistä päivistä ja koiristamme!

Oikein Rauhallista Joulua kaikille karvakorville ja niiden omistajille! :)