Kevät tulee!

© Valtteri Pennanen

Aloitetaanpa ensin muistelemalla tämän vuoden ekoja näyttelyitä...

Vuosi alkoi taas perinteisesti Kajaani KV:ssa 9.1.16. Sitä ennen käytiin yksissä mätsäreissä ja Hilla esiintyikin mainiosti, vaikka meillä oli ollut täysin taukoa näyttelyjutuista.
Tuloksena kivalla arvostelulla: AVO ERI AVK2 SA. Tuomarina Harri Lehkonen.
"Keskikokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Ylikulmautuneet raajat, oikeat mittasuhteet, sopiva rungon vahvuus. Hyvälaatuinen turkki. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella."
  
Toiset näyttelyt oli Raahessa 23.1.16. Sinne tosin tuli harmittava tuomarin muutos, kun Kirsi Nieminen vaihtui Paavo Mattilaan. Olisin mielelläni kuullut mitä Kirsi sanoo Hillasta, kun ei olla sillä ikinä käyty. Tuloksena Raahesta: AVO ERI AVK3. 
"Hyvärakenteinen narttu, joka seistessä hieman takakorkea. Kaunisilmeinen pää. Erittäin hyvä runko ja hyvä asentoiset raajat. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Nyt meillä ei ole näyttelyitä kalenterissa vielä ollenkaan. Keskitymme ihan muihin puuhiin. ☺ Toki kesällä on tulossa esimerkiksi Toller Show. Mutta sinne on vielä aikaa.

© Annukka Ahola

Hakutreeneissä on käyty aktiivisesti viikottain. Suunniteltiinkin että voisi joku sunnuntai kuvata treenejä. Laitan tänne sitten kuvamateriaalia. Tällä hetkellä treenataan umpipiiloja ja vaikeutetaan kokoajan.

Yhtenä päivänä kaivettiin pitkästä aikaa pari varista pakkasesta. Ja tauko oli tehnyt meille NIIN hyvää! Hillaa ei ällöttänyt ollenkaan haisevat varikset. Palautukset tuli vauhdilla syliin asti. Välillä vauhtia oli niin paljon, että ote oli aika ruma. Mutta korjaillaan sitä sitten, kunhan saadaan eka ne varikset nousemaan nopeasti ja miettimättä, myös silloin kun on häiriöitä (uusi maasto, toisen koiran käsittelemä riista, uudet ihmiset).

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Noutoilta 2 ja 3

Toisessa noutoillassa otettiin noutoja damilla ja lisäksi harjoiteltiin koiran hallittavuutta. Olen kyllä ylpeä siitä, että meillä osataan luoksetulo myös muiden koirien seurassa. Dami + häiriöt on asia jota pitää treenata. Hilla tarvitsee paljon lisää rohkeutta. Hillasta näkee, että se on kovasti kiinnostunut damista, mutta häiriössä se ei vaan kykene sitä yhtä hyvin ottamaan mitä kotona. Ollaan saatu nyt kuitenkin "pidä" käsky vahvaksi ja aletaan siirtyä häiriöihin.

Kolmannessa illassa oli riistaan tutustumista. Meille varis oli jo ennestään tuttu, mutta tavi oli uusi asia. Hillalla on sama ongelma riistan kuin damienkin kanssa, että häiriössä niitä ei oteta. Kotona kelpaa nekin onneksi. Lisäksi tehtiin laahausjälki kanilla, päähän laitettiin dami. Kanikin kiinnosti Hillaa kovasti, mutta sekään ei päätynyt suuhun asti. Jäljen se ajoi hienosti ja pienillä kannustuksilla damikin tuli sieltä päästä mulle! Voi sitä onnistumisen tunnetta. ☺ Tuo minikurssi oli kyllä oikein mainio ja tuommoisia saisi olla enemmänkin. Sain niin paljon hyviä vinkkejä miten jatketaan tästä eteenpäin noutotreeniä!

Meillä on tapahtunut tässä parin viikon aikana niin paljon muutoksia, että bloggausjutut on jäänyt vähemmälle. On muutettu, olen aloittanut työt ja Hilla on joutunut sopeutumaan olemaan yksin 8 tunnin työpäivän ajan. Olin varautunut ajatukseen, että vastassa töistä tullessa voi olla kaaos. Mutta toisin kävi. Hillalla ei ole ollut mitään ongelmaa olla yksin. Mitään ei oo tuhottu. Voin hyvillä mielin jättää Hillan aamulla kotiin ja mennä töihin.Ollaanhan me pennusta asti tuota yksinoloa harjoiteltu, mutta juoksujen jälkeen joku naksahti päässä ja alkoi tuhota vähäsen paikkoja, onneksi ne oli pieniä juttuja. Hyvä tietää ettei se tee sitä enään.

© Lea Rahtu-Korpela

Varistreenit!

Käytiin tässä eilen illalla järvellä treenaamassa vedestä hakua. Ei olla sitä aikaisemmin variksella tehtykkään. Aina on ollut damit mukana.

Hilla ei kyllä epäröinyt hetkeäkään noutaa vedestä vaikka siellä olikin damin sijasta varis. Noutaahan se maallakin niin hienosti, että en kyllä epäillytkään etteikö se varis sieltä tulisi.

Kaikki tuli hienosti mun käteen asti. Eikä edes pitänyt vinkukonserttia, kun joutui odottelemaan. Se on yleensä Hillan tapaista.

Saatiin myös tänään tietää meidän lonkka- ja kyynärkuvaus tulokset! Sieltähän tuli B/B ja 0/0. Hienoa!

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

© Annukka Ahola

Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna

Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen

Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen

© M Turunen

Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.