sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Lapinhulluus

Vaellus käsivarressa v. 2010
Erehdyin 14-vuotiaana lähtemään koululta syksyllä vaellukselle Lappiin. Reissu oli raskas, mutta niin hieno, että lähdin myös seuraavana syksynä ja sitä seuraavana ja sitä...

Muhun iski Lapinhulluus.

Joku vetää sinne uudelleen ja uudelleen. Tunnelma, avarat maisemat, hiljaisuus, kauniit tunturit, purot, joet, ruska, vaelluskaverit. Ja tietenkin se itsensä ylittäminen. Monet kerrat on tuntunut, että ei jaksa kävellä enää pätkääkään, mutta aina on sisulla vedetty eteenpäin. Se tunne on mahtava kun saavuttaa päämääränsä.

Joka reissulla olen kuitenkin kaivannut jotakin. Arvaatteko mitä?

Koiraa.

Nyt on ollut kahden vuoden tauko ja tämä "hulluus" on yltynyt todella pahaksi. Huomaan katselevani vaelluskuvia yhä uudelleen ja uudelleen. Päätettiin sitten kavereiden kanssa, että asialle täytyy nyt tehdä jotakin. Edellisestä vaelluksesta on jo liian kauon. Päätimme että, 29.7-5.8.13 teemme reissun Kalottireittiä pitkin Haltille. Olen aikaisemminkin käynyt Kalottireitillä, mutta en Haltilla asti.

Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi. Siitä tulee patikointia yhteensä 110 km. Jos kaikki menee hyvin. Ikinä ei voi tietää, jos reissulla tapahtuu jotakin. Kaikkeen täytyy varautua. Reissuun meitä lähtee yhteensä neljä naista. Ja tietenkin mulle nyt se tärkein eli Hilla.

Olen lukenut Minna Toivolan retkeily koiran kanssa kirjan ja netistä juttuja. Olen koittanut parhaani mukaan selvitellä mitä kaikkea ihmiset ovat huomanneet tarpeelliseksi koiran kanssa vaellettaessa. Vielä tälle reissulle ei Hillalle rinkkaa oteta vaan minä kannan Hillankin ruuat. Sen verran rankka reissu se siellä rakassa on kulkea pikku tassuille. Vaikka toinen onkin tuommoinen energiapakkaus ja sillä riittää energiaa varmasti enemmän mitä meillä ihmisillä. Paikoitellen maasto Kalottireitillä on tosi huonoa. Se on pelkkää isoa kiveä. Mutta uskon että koira suoriutuu siitäkin paremmin mitä me ihmiset. Autiotupiin koiran saa ottaa, mutta joku ihminen saattaa olla allerginen tai ei muuten vain pidä koirista, niin on kohteliasta olla teltta varalla. Sitä paitsi teltassa onkin yleensä mukavampi nukkua kuin tuvassa, koska on hieman viileämpi.

Kerron vaelluksen suunnittelusta ja siitä lisää sitten lähempänä. :) 

Minä kera punaisen rinkkani Kalottireitillä v. 2010

2 kommenttia:

  1. Tämäpä sattui hauskasti kun just tällä viikolla myö alettiin kans suunnitella jos joku pieni yhden yön vaellusretki tehtäisiin Jekun kanssa! :D Pitääkin laittaa kirjastoon heti varaukseen toi Toivolan kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkeily on niin kivaa! :D Suosittelen kyllä tuota kirjaa,itse sain siitä hyvää tietoa. :)

      Poista