Kalajoki RN 3.5.14

Aurinkoinen näyttelypäivä Kalajoella. Käytiin vielä toistamiseen kuuntelemassa mitä Paavo Mattila tykkää Hillasta.

Tuloksena NUO ERI NUK1 SA PN2 VASERT.

"Hyvä rakenteinen narttu, joka voisi olla hieman korkearaajaisempi. Kaunis pää ja ilme, sopusuhtainen runko, hyvä asentoiset raajat, hyvälaatuinen karvapeite, liikkuu hyvin, seistessä mukavat ääriviivat, miellyttävä luonne."

© Annukka Ahola

Pyhäjärvi RN 26.4.14

Lauantai aamuna suunnattiin nokka kohti Pyhäjärveä. Käytiin kuuntelemassa mitä Tuula Pratt sanoo Hillasta.

Tulos oli NUO ERI NUK2.

"Kaunispäinen nuori narttu, jolla miellyttävä valpas ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä rungon voimakkuus. Voisi olla hieman jäntevämpi selkälinja. Hyvä luusto. Aavistuksen luisu lantio. Hyvä yhdensuuntainen liike. Riittävästi turkkia."

© Annukka Ahola

Ensiviikon lauantaina sitten Kalajoelle!

Päivitystä pitkästä aikaa!

Oon ollut ihan älyttömän laiska viime aikoina näissä blogijutuissa. Koitan nyt parantaa tapani, kun meillä tänne on jotain kerrottavaakin. Viime syksy oli niin hiljaiseloa koiraharrastusten puolelta.
 
Vuosi 2014 meillä lähti käyntiin Kajaanin Tamminäyttelyssä. Sieltä jäi taskuun paljon enemmän mitä odotettiin.

Sijoitushan oli NUO ERI NUK1 SA PN3 SERT. Tuomari oli Paavo Mattila.

Arvosteluna tällä kertaa:

Erinomainen narttu. Kaunis pää ja kaula. Erinomainen runko ja luusto, sopivat kulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu erittäin hyvin. Edessä aavistus pehmeyttä. Miellyttävä käytös.

© Noora K

Nyt on sitten tulossa kolmet näyttelyt. Ja Paavolle mennään uudestaan Kalajoella, katsotaan mitä mieltä on sitten neidistä. Karvat meillä on alettu tiputtamaan sopivasti nyt kun ilmat lauhtui. Saapa nähdä onko tuossa koirassa karvoja ollenkaan Pyhäjärven näyttelyssä.

Viime viikolla aloitettiin rally-toko alkeiskurssi. Ollaanhan me tollerileirillä viime vuonna jo rally-tokoiltu, mutta menin silti alkeisiin, koska haaveilen että päästäis kokeilemaan kisoihin ja on hyvä muistuttaa mieleen nuo alkeet. Rallyhan tulee viralliseksi lajiksi 1.5. Oulussa olisi alo-luokan kisat toukokuussa. Katsotaan jos viikonloput riittää.

Täytyy kehua tuota Easy dogin kurssia. Aloitettiin siellä heti suoraan radalla, eikä jankata pelkästään muutamia kylttejä. Ja ohjaaja katsoo suorituksen ja kertoo mitä parannettavaa on.

Tässä teille muutama kuva viime viikon lenkiltä ja noutotreeneistä, jota otettiin siinä sivussa.

Kasvattajan peruskurssi

Raahessa järjestettiin 23.-24.11 kasvattajan peruskurssi. Ja sattuipas nyt käymään niin että laitoin ilmon menemään sinne. Oon tuosta haaveillut jo pidemmän aikaa, nyt sitten päätin vaan ihan viime tingassa ilmoittautua.
Oli mielenkiintoiset kaksi päivää. Paljon asiaa jotka jo tiesin, mutta paljon myös sellaista josta en ollut kuullut ikinä mitään. Kurssimateriaaleja ei postin lakon takia saatu ja ne tuleekin meille vasta myöhemmin. Ei voitu hirveästi tenttiin valmistautua.☺
Kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen eräs ulkomuototuomari joka kävi puhumassa meille koiran anatomiasta ja näyttelyistä. Todella mielenkiintoista asiaa. Ja rohkeasti kertoi omista kasvatuskokemuksista ja tekemistään virheistä. Ja puhui myös todella kriittisesti näyttelyistä vaikka oli itsekin ulkomuototuomari. Kaikki oli asiaa kyllä todellakin.
Saatiin sitten tässä eräänä päivänä sähköpostia ja sain tietää että olen läpäissyt tentin! Oli kiva herätä aamulla tuollaiseen sähköpostiin. Nyt on sitten mahdollisuus joskus tulevaisuudessa anoa kennelnimeä. Sekin oli ihan uutta että nykyään se 7 vuoden sääntö onkin poistunut ja todistus onkin elinikäinen. Eli ei tarvitsekkaan käydä kurssia uudelleen vaikkei kennelnimeä olisikaan hommannut 7 vuoden aikana.

Hillan ilmoitin Kajaanin KV näyttelyyn, joka on tammikuussa. Siihen loppuu meidän näyttelytauko.Onneksi.☺

Ja meillähän aloitettiin pari päivää sitten toiset juoksut. Niitä odoteltiinkin melko kauon. Onneksi kerkesi alkaa ennen tuota Kajaanin näyttelyä.

Löysin tämän pentukuvan arkistojen kätköistä. Voi toista.♥

Syksy ja syksyn kiireet!

Aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt blogin kirjoittamiselle. Toivottavasti tämä kiire hellittää kohta. Mun syksyyn kuuluu töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Sen takia ollaan nyt Hillan kanssa ihan lenkkeilty. Treenailut on jäänyt vähemmälle. Mikä on harmi, koska muhun on iskenyt älytön treeni-into! Kauheesti tekis mieli treenata varsinkin porukassa. Asiaan on onneksi tulossa muutos, koska työkaverini tämän hetkinen treeniporukka suunnittelee tokotreenejä.

Ollaan me keretty yksi verijälki tehdä. Tällä kertaa matka oli noin 115 metriä. Hilla sai taas varmuutta lisää. Nyt muutaman kerran yritti hakea apua minulta eli jäi kysyvästi katselemaan, mutta kun en reagoinut asiaan, niin neiti jatkoi matkaa reippaasti.☺

Yhtenä päivänä metsälenkillä rentouduttiin ja otinpas muutamia kuvia Hillasta, kun jaksoin kamerankin raahata mukana. Siinäpä olisi teille kuvamateriaalia.

Kaikki kuvat © Annukka Ahola

Noutoilta 2 ja 3

Toisessa noutoillassa otettiin noutoja damilla ja lisäksi harjoiteltiin koiran hallittavuutta. Olen kyllä ylpeä siitä, että meillä osataan luoksetulo myös muiden koirien seurassa. Dami + häiriöt on asia jota pitää treenata. Hilla tarvitsee paljon lisää rohkeutta. Hillasta näkee, että se on kovasti kiinnostunut damista, mutta häiriössä se ei vaan kykene sitä yhtä hyvin ottamaan mitä kotona. Ollaan saatu nyt kuitenkin "pidä" käsky vahvaksi ja aletaan siirtyä häiriöihin.

Kolmannessa illassa oli riistaan tutustumista. Meille varis oli jo ennestään tuttu, mutta tavi oli uusi asia. Hillalla on sama ongelma riistan kuin damienkin kanssa, että häiriössä niitä ei oteta. Kotona kelpaa nekin onneksi. Lisäksi tehtiin laahausjälki kanilla, päähän laitettiin dami. Kanikin kiinnosti Hillaa kovasti, mutta sekään ei päätynyt suuhun asti. Jäljen se ajoi hienosti ja pienillä kannustuksilla damikin tuli sieltä päästä mulle! Voi sitä onnistumisen tunnetta. ☺ Tuo minikurssi oli kyllä oikein mainio ja tuommoisia saisi olla enemmänkin. Sain niin paljon hyviä vinkkejä miten jatketaan tästä eteenpäin noutotreeniä!

Meillä on tapahtunut tässä parin viikon aikana niin paljon muutoksia, että bloggausjutut on jäänyt vähemmälle. On muutettu, olen aloittanut työt ja Hilla on joutunut sopeutumaan olemaan yksin 8 tunnin työpäivän ajan. Olin varautunut ajatukseen, että vastassa töistä tullessa voi olla kaaos. Mutta toisin kävi. Hillalla ei ole ollut mitään ongelmaa olla yksin. Mitään ei oo tuhottu. Voin hyvillä mielin jättää Hillan aamulla kotiin ja mennä töihin.Ollaanhan me pennusta asti tuota yksinoloa harjoiteltu, mutta juoksujen jälkeen joku naksahti päässä ja alkoi tuhota vähäsen paikkoja, onneksi ne oli pieniä juttuja. Hyvä tietää ettei se tee sitä enään.

© Lea Rahtu-Korpela

Noutoilta 1

Oltiin maanantaina Oulun Tollereiden järjestämässä noutoillassa. Ensin tutustuttiin toisiimme ja kouluttaja hieman kertoi perusjuttuja. Aloitettiin sitten niinkin "yksinkertaisesta" asiasta kuin damin suussa pitäminen. Ei kuulosta vaikealta, mutta on oikeasti melko haastavaa. Varsinkin kun tajuaa itse tehneensä sen virheen, että pistää käden alle äkkiä kun näkee että koira tuo damia tai varista.

Hilla tuo damin mulle hienosti, mutta tosiaan pudottaa sen heti samantien ja jos käsi ei ole alla niin se putoaa maahan. Koiran pitäisi osata pitää damia niin, että se on suussa vaikka koira istuu tai seisoo omistajan edessä. Ja se luovutetaan vasta kun omistaja sanoo esim. "kiitos" ja ottaa sen koiralta.

Itse kun olen niin kärsimätön ihminen, niin olen ohittanut tuon tärkeän koulutusvaiheen ja opetellut ottamaan hyvän kopin aina kun Hilla tulee damin/riistan kanssa. Meidän piti siis palata ihan alkupisteeseen. Otin lainaan Oulun Tollereilta hieman isomman damin, koska meillä on vain se pieni pentudami (eli pitää tässä lähteä ilmeisesti ostoksille joku päivä ☺). Olen roikuttanut damia nyt joka paikassa mukana ja ollaan otettu ihan pienissä pätkissä päivien aikana treeniä. Näkyy jo ihan selvää edistystä! Meillä molemmilla ihan selvästi syttyi lamppu ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä mitä vaadin Hillalta. Nyt sitten pidennetään ihan pikkuhiljaa niitä aikoja...

  

Käytiin myös perjantaina Ylivieskassa mätsäreissä. Saatiin tällä kertaa sininen nauha, ilman sijoitusta. Jouduttiin odottamaan tosi pitkä aika ennen isojen aikuisten kehiä ja Hillakin alkoi jo olla todella väsynyt. Hienosti se jaksoi kuitenkin oman osansa tehdä ja oli kiva taas päästä pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa. En malta odottaa että päästään keväällä taas oikeisiin näyttelyihin.