Kuvauksia ja vaelluksen valmistelua!

Hillalla oli viime viikolla silmätarkastus ja lonkka- ja kyynärkuvaukset. Silmät on täysin terveet. Lääkärin mielestä kyynärät on 0/0 ja lonkat A/A. Nyt odotellaan sitten postia kennelliitolta ja toivotaan, että nuo lonkat ois A/A myös niitten mielestä.

Lisäksi käytiin tässä yhtenä päivänä hakemassa Hillalle passi. Aloitamme vaelluksen Norjan puolelta, joten koiralta vaaditaan passi.

Meidän reitti näin suurinpiirtein. Lähdemme Norjan puolelta, käymme Haltilla ja palaamme Kalottireittiä pitkin takaisin Kilpisjärven retkeilykeskukselle. Kuva napattu täältä!

Reissun aloittaminen Norjan puolelta lyhentää matkaa hieman. Kokonaismatkaksi jää noin 90 km. Rinkka on pakattuna ja matka alkaa siis huomenna. Lähdemme klo 7.00 ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaan menee vähän päälle 9 tuntia. Sen jälkeen vaellamme vielä ensimmäiseen yöpymispaikkaan Lossujärvelle.

Oulu KV 13.-14.8.13

Lauantaina jatkettiin näyttelyitä. Tuomarina oli tällä kertaa Rita Reyniers. Hillan tulokseksi tuli JUN EH JUK3. Arvostelun näette täältä.

© Krista Larinen

© Krista Larinen

Sunnuntaina oli vuorossa vielä viimeinen näyttelypäivä. Onneksi,sillä tämmöinen kolmen päivän näyttelyrumba alkoi ottaa koville niin mulla kuin Hillalla. Ei meinannut Hillakaan kehässä jaksaa keskittyä. Tuomarina Jarmer Sigrid. Tulokseksi tuli JUN EH JUK4. Sunnuntain arvostelun voitte lukea täältä.

Oli oikein hieno viikonloppu!Hilla avasi serti tilinsä, saatiin paljon lisää kehäkokemusta ja näin mahtavia ihmisiä taas pitkästä aikaa.
Nyt saakin sitten pitää hetken taas näyttelytaukoa. Seuraavat on 10.8.13 Raahessa. 

Nyt keskitytään valmistelemaan tulevaa vaellusta. Hillaa varten ei tarvitsekaan hankkia enään muutakuin joku lämmin mantteli. Sitten ainakin Hillan pitäisi pärjätä reissussa. :)

Virpiniemi RN 12.8.13, JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP

Virpiniemi RN

Perjantaina aloitettiin näyttelyputki Virpiniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Harto Stockmari.
Ei ollut mitään suuria odotuksia, koska Hilla on tosi vähässä karvassa. Siinä kävi sitten niin että tulokseksi tuli tällä kertaa JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP. Aivan mahtavaa! Hillan ensimmäinen SERTI! :) Arvostelun voitte lukea täältä.

Näytelmät jatkuu huomenna Oulu KV:ssä.

© Krista Larinen

© Krista Larinen

Lapinhulluus

Vaellus käsivarressa v. 2010

Erehdyin 14-vuotiaana lähtemään koululta syksyllä vaellukselle Lappiin. Reissu oli raskas, mutta niin hieno, että lähdin myös seuraavana syksynä ja sitä seuraavana ja sitä...

Muhun iski Lapinhulluus.

Joku vetää sinne uudelleen ja uudelleen. Tunnelma, avarat maisemat, hiljaisuus, kauniit tunturit, purot, joet, ruska, vaelluskaverit. Ja tietenkin se itsensä ylittäminen. Monet kerrat on tuntunut, että ei jaksa kävellä enää pätkääkään, mutta aina on sisulla vedetty eteenpäin. Se tunne on mahtava kun saavuttaa päämääränsä.

Joka reissulla olen kuitenkin kaivannut jotakin. Arvaatteko mitä?

Koiraa.

Nyt on ollut kahden vuoden tauko ja tämä "hulluus" on yltynyt todella pahaksi. Huomaan katselevani vaelluskuvia yhä uudelleen ja uudelleen. Päätettiin sitten kavereiden kanssa, että asialle täytyy nyt tehdä jotakin. Edellisestä vaelluksesta on jo liian kauon. Päätimme että, 29.7-5.8.13 teemme reissun Kalottireittiä pitkin Haltille. Olen aikaisemminkin käynyt Kalottireitillä, mutta en Haltilla asti.

Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi. Siitä tulee patikointia yhteensä 110 km. Jos kaikki menee hyvin. Ikinä ei voi tietää, jos reissulla tapahtuu jotakin. Kaikkeen täytyy varautua. Reissuun meitä lähtee yhteensä neljä naista. Ja tietenkin mulle nyt se tärkein eli Hilla.

Olen lukenut Minna Toivolan retkeily koiran kanssa kirjan ja netistä juttuja. Olen koittanut parhaani mukaan selvitellä mitä kaikkea ihmiset ovat huomanneet tarpeelliseksi koiran kanssa vaellettaessa. Vielä tälle reissulle ei Hillalle rinkkaa oteta vaan minä kannan Hillankin ruuat. Sen verran rankka reissu se siellä rakassa on kulkea pikku tassuille. Vaikka toinen onkin tuommoinen energiapakkaus ja sillä riittää energiaa varmasti enemmän mitä meillä ihmisillä. Paikoitellen maasto Kalottireitillä on tosi huonoa. Se on pelkkää isoa kiveä. Mutta uskon että koira suoriutuu siitäkin paremmin mitä me ihmiset. Autiotupiin koiran saa ottaa, mutta joku ihminen saattaa olla allerginen tai ei muuten vain pidä koirista, niin on kohteliasta olla teltta varalla. Sitä paitsi teltassa onkin yleensä mukavampi nukkua kuin tuvassa, koska on hieman viileämpi.

Kerron vaelluksen suunnittelusta ja siitä lisää sitten lähempänä. :) 

Minä kera punaisen rinkkani Kalottireitillä v. 2010

Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna

Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen

Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen

© M Turunen

Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.

1 v!♥

Tänään on se päivä milloin mun pieni punaturkki syntyi vuosi sitten. Aika menee kauhean nopeaa. Toisaalta on ihana kun ei ole enään niitä pikku naskalihampaita, jotka purevat kaikkea mikä eteen sattuu... :) Nyt keskitytään tuleviin näyttelyihin, jotka on siis Oulussa kolmena päivänä. Ja suunnitellaan milloin päästäisiin kuvaamaan lonkat, kyynärät ja silmät.

Onnea koko Grezagord's Ä-pentueelle!♥

Synttärisankari!♥

Ajattelinpa nyt kertoa teille Mikistä. Miki täyttää tänään 9 vuotta! Tämä herra on jo veteraani iässä, mutta mieleltään ja kunnoltaan vielä kuin nuori. On ollut onni, että olen saanut näin terveitä koiria. Miki ei ole sairastanut elämänsä aikana yhtään mitään.

Olin 11-vuotias kun aloin toivoa koiraa. Olen ollut koirahullu jo pienestä pitäen. Voitte kuvitella kuinka onnellinen olin kun lopulta oli mahdollista ottaa koira (ja olin saanut pitkään kestäneen suostutteluni läpi ☺). Niin meille haettiin sitten kultainennoutaja uros Golden Fairytail Believe In, josta tuli nimeltään Miki.

Kultsu herra asustelee vanhempieni luona maalla. Olisin mieluusti ottanut sen mukaan, mutta tuntuisi kurjalta ottaa kaupunkiin koira, joka on ollut koko elämänsä maalla ja saa juosta siellä irti pihalla joka päivä ja lenkkeillä kunnon metsälenkkejä. Hillasta ja Mikistä on tullut ihan parhaat kaverukset.

Mikin kanssa ollaan käyty yhdellä möllikurssilla. Muuten ei olla missään kursseilla tai muilla käyty. Ihan vaan kotona harrasteltu kaikenlaista. Olin vielä niin nuori, että ei ollut itsellä rohkeutta lähteä minnekkään näyttelyihinkään, eikä ne kiinnostanutkaan silloin niin suuresti mitä nyt tällä hetkellä. Miki toteuttaa noutajan työtään kantelemalla talon hanskoja ja kenkiä ympäriinsä.

Miki on toisaalta ollut helppo tapaus, mutta aina ensimmäisen koiran kohdalla tietenkin tekee virheitä. Se ei esimerkiksi ole rikkonut mitään tavaroita (mitä Hilla on tehnyt jo Mikinkin edestä) ja peruskäskyt esim. luoksetulo on hyvin hallussa. Mutta joka koiralla on ne omat pahat tapansa. Miki vetää hihnassa aivan mielettömästi (omistajan tyhmyyttä, tätä virhettä ei ole Hillan kanssa tehty), lisäksi se on ollut varsinkin nuorempana hyvin dominoiva ja siinä mielessä haastava.

Miki viettelee leppoisaa kotikoiran elämää ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä hyvää ja tervettä vuotta edessä!♥

Noutaja ♥

Mikin lempipaikka pikkuisena ♥