Kun osoitan alkumakauksen niin siitä lähtee aina tarkasti jäljelle. Menee aika vahvasti maavainulla. Tosin yleensä kulmauksissa ottaa ilmavainuakin. Ei onneksi lähde silti oikaisemaan, vaan ilmoittaa kulmaukset nuuhkimalla niitä tarkemmin. Muutaman kerran yrittää ottaa tukea minusta, mutta kun en anna apua enkä huomiota, niin jatkaa itse etenemistä. Kaadon ilmoittaa nuuhkimalla ja nuolemalla sitä. Saapa nähdä milloin omistaja uskaltautuu lähtä koittamaan kokeeseen...☺
Pyörähdettiin Kemin kansainvälisessä 19.7. Tuomarina oli Markku Kipinä ja tulokseksi tuli AVO ERI AVK1. Arvostelun voitte lukea täältä. Yhdet näyttelyt tälle kesää on vielä tulossa Kokkolassa. Sitten on näyttelykesä paketissa!
Mitä muuta meille kuuluu?
No tassuvaivoja... Hilla hyppäsi autosta ja takajalan varpaaseen osui joku. Verta tulin ihan kunnolla. Eläinlääkärillä on käyty kahteen otteeseen ja nyt alkaa näyttää siltä että parempaan päin mennään. Pitää vaan malttaa olla levossa. Sehän se tässä hankalinta onkin. Aktiivinen koira ja aktiivinen omistaja ja pitäisi olla tekemättä niitä ihania pitkiä lenkkejä joita molemmat rakastaa. Tai voisinhan minä niitä yksikseni tehdä, mutta eihän ne tunnu miltään ilman koiraa. Jospa me tämä viikko vielä maltettaisiin ottaa rauhassa ja katsotaan viikonloppuna uskalletaanko lähtä vähän juoksentelemaan. Ainakaan varvas ei enään ole niin kipeä. Sitä jopa kestää hieman painaa.
 |
| © Annukka Ahola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti