perjantai 29. marraskuuta 2013

Kasvattajan peruskurssi

Raahessa järjestettiin 23.-24.11 kasvattajan peruskurssi. Ja sattuipas nyt käymään niin että laitoin ilmon menemään sinne. Oon tuosta haaveillut jo pidemmän aikaa, nyt sitten päätin vaan ihan viime tingassa ilmoittautua.
Oli mielenkiintoiset kaksi päivää. Paljon asiaa jotka jo tiesin, mutta paljon myös sellaista josta en ollut kuullut ikinä mitään. Kurssimateriaaleja ei postin lakon takia saatu ja ne tuleekin meille vasta myöhemmin. Ei voitu hirveästi tenttiin valmistautua.☺
Kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen eräs ulkomuototuomari joka kävi puhumassa meille koiran anatomiasta ja näyttelyistä. Todella mielenkiintoista asiaa. Ja rohkeasti kertoi omista kasvatuskokemuksista ja tekemistään virheistä. Ja puhui myös todella kriittisesti näyttelyistä vaikka oli itsekin ulkomuototuomari. Kaikki oli asiaa kyllä todellakin.
Saatiin sitten tässä eräänä päivänä sähköpostia ja sain tietää että olen läpäissyt tentin! Oli kiva herätä aamulla tuollaiseen sähköpostiin. Nyt on sitten mahdollisuus joskus tulevaisuudessa anoa kennelnimeä. Sekin oli ihan uutta että nykyään se 7 vuoden sääntö onkin poistunut ja todistus onkin elinikäinen. Eli ei tarvitsekkaan käydä kurssia uudelleen vaikkei kennelnimeä olisikaan hommannut 7 vuoden aikana.

Hillan ilmoitin Kajaanin KV näyttelyyn, joka on tammikuussa. Siihen loppuu meidän näyttelytauko.Onneksi.☺

Ja meillähän aloitettiin pari päivää sitten toiset juoksut. Niitä odoteltiinkin melko kauon. Onneksi kerkesi alkaa ennen tuota Kajaanin näyttelyä.

Löysin tämän pentukuvan arkistojen kätköistä. Voi toista.♥

tiistai 15. lokakuuta 2013

Syksy ja syksyn kiireet!

Aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt blogin kirjoittamiselle. Toivottavasti tämä kiire hellittää kohta. Mun syksyyn kuuluu töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Sen takia ollaan nyt Hillan kanssa ihan lenkkeilty. Treenailut on jäänyt vähemmälle. Mikä on harmi, koska muhun on iskenyt älytön treeni-into! Kauheesti tekis mieli treenata varsinkin porukassa. Asiaan on onneksi tulossa muutos, koska työkaverini tämän hetkinen treeniporukka suunnittelee tokotreenejä.

Ollaan me keretty yksi verijälki tehdä. Tällä kertaa matka oli noin 115 metriä. Hilla sai taas varmuutta lisää. Nyt muutaman kerran yritti hakea apua minulta eli jäi kysyvästi katselemaan, mutta kun en reagoinut asiaan, niin neiti jatkoi matkaa reippaasti.☺

Yhtenä päivänä metsälenkillä rentouduttiin ja otinpas muutamia kuvia Hillasta, kun jaksoin kamerankin raahata mukana. Siinäpä olisi teille kuvamateriaalia.




Kaikki kuvat © Annukka Ahola

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Noutoilta 2 ja 3

Toisessa noutoillassa otettiin noutoja damilla ja lisäksi harjoiteltiin koiran hallittavuutta. Olen kyllä ylpeä siitä, että meillä osataan luoksetulo myös muiden koirien seurassa. Dami + häiriöt on asia jota pitää treenata. Hilla tarvitsee paljon lisää rohkeutta. Hillasta näkee, että se on kovasti kiinnostunut damista, mutta häiriössä se ei vaan kykene sitä yhtä hyvin ottamaan mitä kotona. Ollaan saatu nyt kuitenkin "pidä" käsky vahvaksi ja aletaan siirtyä häiriöihin.

Kolmannessa illassa oli riistaan tutustumista. Meille varis oli jo ennestään tuttu, mutta tavi oli uusi asia. Hillalla on sama ongelma riistan kuin damienkin kanssa, että häiriössä niitä ei oteta. Kotona kelpaa nekin onneksi. Lisäksi tehtiin laahausjälki kanilla, päähän laitettiin dami. Kanikin kiinnosti Hillaa kovasti, mutta sekään ei päätynyt suuhun asti. Jäljen se ajoi hienosti ja pienillä kannustuksilla damikin tuli sieltä päästä mulle! Voi sitä onnistumisen tunnetta. ☺ Tuo minikurssi oli kyllä oikein mainio ja tuommoisia saisi olla enemmänkin. Sain niin paljon hyviä vinkkejä miten jatketaan tästä eteenpäin noutotreeniä!

Meillä on tapahtunut tässä parin viikon aikana niin paljon muutoksia, että bloggausjutut on jäänyt vähemmälle. On muutettu, olen aloittanut työt ja Hilla on joutunut sopeutumaan olemaan yksin 8 tunnin työpäivän ajan. Olin varautunut ajatukseen, että vastassa töistä tullessa voi olla kaaos. Mutta toisin kävi. Hillalla ei ole ollut mitään ongelmaa olla yksin. Mitään ei oo tuhottu. Voin hyvillä mielin jättää Hillan aamulla kotiin ja mennä töihin.Ollaanhan me pennusta asti tuota yksinoloa harjoiteltu, mutta juoksujen jälkeen joku naksahti päässä ja alkoi tuhota vähäsen paikkoja, onneksi ne oli pieniä juttuja. Hyvä tietää ettei se tee sitä enään.

© Lea Rahtu-Korpela

lauantai 7. syyskuuta 2013

Noutoilta 1

Oltiin maanantaina Oulun Tollereiden järjestämässä noutoillassa. Ensin tutustuttiin toisiimme ja kouluttaja hieman kertoi perusjuttuja. Aloitettiin sitten niinkin "yksinkertaisesta" asiasta kuin damin suussa pitäminen. Ei kuulosta vaikealta, mutta on oikeasti melko haastavaa. Varsinkin kun tajuaa itse tehneensä sen virheen, että pistää käden alle äkkiä kun näkee että koira tuo damia tai varista.

Hilla tuo damin mulle hienosti, mutta tosiaan pudottaa sen heti samantien ja jos käsi ei ole alla niin se putoaa maahan. Koiran pitäisi osata pitää damia niin, että se on suussa vaikka koira istuu tai seisoo omistajan edessä. Ja se luovutetaan vasta kun omistaja sanoo esim. "kiitos" ja ottaa sen koiralta.

Itse kun olen niin kärsimätön ihminen, niin olen ohittanut tuon tärkeän koulutusvaiheen ja opetellut ottamaan hyvän kopin aina kun Hilla tulee damin/riistan kanssa. Meidän piti siis palata ihan alkupisteeseen. Otin lainaan Oulun Tollereilta hieman isomman damin, koska meillä on vain se pieni pentudami (eli pitää tässä lähteä ilmeisesti ostoksille joku päivä ☺). Olen roikuttanut damia nyt joka paikassa mukana ja ollaan otettu ihan pienissä pätkissä päivien aikana treeniä. Näkyy jo ihan selvää edistystä! Meillä molemmilla ihan selvästi syttyi lamppu ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä mitä vaadin Hillalta. Nyt sitten pidennetään ihan pikkuhiljaa niitä aikoja...

  
Käytiin myös perjantaina Ylivieskassa mätsäreissä. Saatiin tällä kertaa sininen nauha, ilman sijoitusta. Jouduttiin odottamaan tosi pitkä aika ennen isojen aikuisten kehiä ja Hillakin alkoi jo olla todella väsynyt. Hienosti se jaksoi kuitenkin oman osansa tehdä ja oli kiva taas päästä pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa. En malta odottaa että päästään keväällä taas oikeisiin näyttelyihin.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Meidän kesä 2013!

Saatiin Meidän kesä 2013 -haaste Novascotiannoutaja Pablon blogista!

Haasteen säännöt: laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

Ja nakkaan haasteen seuraaville blogeille:  

 Meidän kesään kuului...     

 ...näyttelyitä

 ...vaellusta

 ...treeniä

 ...metsälenkkejä

...koirakavereita

...tolloilua

 ...ja nautiskelua!

Meillä on kyllä ollut tapahtumarikas ja upea kesä! ♥

maanantai 26. elokuuta 2013

Ajatuksia näyttelyistä ja muuta höpinää...

Ilmottauduin Hillan kanssa OuTo:n järjestämään noutoiltaan. Se on minikurssi, kolmena maanantaina. Siellä harjoitellaan noudon perusteita häiriössä. Kuulostaa juuri siltä mitä Hillan kanssa tarvitaan. Ollaan nyt itsenäisesti harjoiteltu noutoja niin variksilla kuin dameilla. Mutta meillä ei ikinä ole siinä mitään häiriötä. En tiedä ollenkaan miten Hilla toimii jos on vaikka muita koiria mukana. Lisäksi on kiva saada itselle vinkkejä. Nyt ollaan harjoiteltu ihan sen perusteella mitä olen netistä ja lehdistä lukenut. On aina eriasia saada ohjeita ihmiseltä joka osaa homman kunnolla.

Ilmoituksessa luki että tarkoitettu lähinnä koirille jotka tähtäävät ensi kesänä taippareihin. No... Meille nuo taipparit kuulostaa vielä tosi kaukaiselta haaveelta. Joku osa minussa sanoo, että ei me voida olla niihin valmiita Hillan kanssa vielä pitkään aikaan ja joku osa sanoo että meillä voisi aivan hyvin olla mahdollisuuksia JOSKUS.

Eilen olin tuomarina ja järjestäjänä mätsäreissä. Kerättiin varoja Nihonken yhdistykselle. En itse kyseiseen yhdistykseen kuulu, koska eihän minulla akitaa tai muuta japanilaista rotua ole. Eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta oli kiva päästä mukaan järjestämään.
Sitä paitsi ei sitä ihan joka päivä saa kutsua mätsäri tuomariksi.
Mätsäreihin mennään itse pitkästä aikaa kilpailemaan 6.9 Ylivieskaan.

Tästä kirjoituksesta tulee nyt kunnon sekasorto... Mutta pakko mainita miten mua ärsyttää ihmiset jotka pistää koiran tai tuomarin syyksi sen ettei ne pärjää näyttelyissä! Pitäisi ymmärtää että jokaisella tuomarilla on oma makunsa ja kukaan ei voi tykätä samanlaisista koirista. Tietenkin on myös tuomareita jotka saisivat olla ystävällisempiä tai joilla on jotakin outoja tapoja, mutta ei kukaan ole täydellinen.

Olen vasta vähän aikaa ollut tässä "koiranäyttelymaailmassa" mutta olen jo huomannut kuinka raskaasti jotkut ottavat sen ettei oma koira pärjää jonakin päivänä. Haukutaan tuomari ja kilpakumppanit lyttyyn ja sanotaan että oli viimeinen kerta kun kyseiselle tuomarille mennään. Tuntuisi että tuolla asenteella olisi raskasta käydä näyttelyissä?

Itselle koiranäyttely on paikka jossa näkee kivoja ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja ihastelee kauniita koiria. Aina menestyminenkin on tietenkin kivaa ja tekee päivästä vielä ikimuistoisemman! Ikinä ei voi tietää näyttelypäivän aamuna miten päivä menee. Mutta ikinä kukaan ei saisi lähteä näyttelyistä pettyneenä.
Tärkeintä on että kehässä on kivaa. Että itse vihtyy siellä ja koira viihtyy myös.
En valita enempää, mutta muistakaa nauttia niistä näyttelyistä. Ei niitä kannata ottaa niin tosissaan!

© Mirka Turunen

torstai 22. elokuuta 2013

Varistreenit!

Käytiin tässä eilen illalla järvellä treenaamassa vedestä hakua. Ei olla sitä aikaisemmin variksella tehtykkään. Aina on ollut damit mukana.

Hilla ei kyllä epäröinyt hetkeäkään noutaa vedestä vaikka siellä olikin damin sijasta varis. Noutaahan se maallakin niin hienosti, että en kyllä epäillytkään etteikö se varis sieltä tulisi.

Kaikki tuli hienosti mun käteen asti. Eikä edes pitänyt vinkukonserttia, kun joutui odottelemaan. Se on yleensä Hillan tapaista.

Saatiin myös tänään tietää meidän lonkka- ja kyynärkuvaus tulokset! Sieltähän tuli B/B ja 0/0. Hienoa!

© Annukka Ahola
© Annukka Ahola
© Annukka Ahola

perjantai 16. elokuuta 2013

Raahe RN 10.8.13 ja verijälkeä!

Meidän kesän viimeinen näyttely oli Raahessa 10.8. Tollereita oli paikalla 11. Tuomarina oli Tuula Pratt, joka osoittautuikin oikein mukavaksi tuomariksi. Voin sanoa, että oli ehkäpä parhain tuomari kenellä ollaan Hillan kanssa käyty. Juniori narttuja oli yhteensä neljä. Meille tulokseksi tuli JUN EH JUK1. Arvostelua oli kyllä ilo lukea ja te voitte lukea sen täältä.

Nyt jäädään talveksi näyttelytauolle ja aletaan taas keväällä katsoa uusia.
 
Aloitettiin tässä treenaamaan verijälkeä. Ensin perehdyin asiaan netissä. Meilläpäin ei ole nyt ollut mitään mejä koulutuksia. Mutta jos semmoinen saadaan niin mennään sitten kyllä ehdottomasti mukaan!

Välineinä oli: 
  • jälkiliina ja valjaat
  • verta (ostin kaupasta naudan verta)
  • narua + sieni
  • merkkejä (käytin ihan merkkausnauhaa)
  • kaato (meillä oli tällä kertaa rasia, jossa oli nakkeja, koska ne on Hillan parasta herkkua)              
Kävin ensin vetämässä jäljen metsään. Isäni lähti apumieheksi. Siitä tuli 60 metriä pitkä ja hieman kaartuva. Annoin vanheta sen noin 2 tuntia.

Lähdettiin sitten Hillan kanssa jäljelle. Annoin käskyn "etsi jälki" ja näytin Hillalle aloituspaikkaa. Hilla haisteli sitä tarkasti ja melko kauon. Verenhaju selvästi ihmetytti sitä. Toistin käskyn ja Hilla ottikin itse suuntaa ja lähti tosi, tosi varovaisesti etenemään jälkeä. Ihan oikeaan suuntaan! Siinä pikku hiljaa mentiin ja jättäydyin siinä kauemmaksi. Ajattelin että Hilla ois enemmän tukeutunut muhun, mutta ei onneksi. Aika hyvin maavainulla mentiin, välillä otti vähän ilmavainua ja huomasi heti että siinä meni sekaisin. Meinasi lähtä takaisin päin jälkeä, niin ohjasin sen jatkamaan oikeaan suuntaan. Loppu pätkä meni oikein mainiosti! Hilla eteni maavainulla tosi tarkasti ja melko pitkän matkaa tasaisesti. Rasialle kun päästiin niin kehuin kauheasti ja Hilla popsi nakit mielellään. Huomasi kyllä, että kunnon nenänkäyttö otti voimille. Toinen nukkui niin sikeästi sen jälkeen.

Oon oikeen tyytyväinen Hillaan. Oli meille molemmille ihan ensimmäinen jälki. Toivottavasti saadaan tehtyä lisää nyt tässä mahdollisimman pian. Saadaan vähän tuntumaa ja varmuutta Hillalle, ennen kuin tulee lumet. Jos vaikka joskus päästäisiin kokeeseen. Kaukaisia haaveita vielä... ;)

© Annukka Ahola

maanantai 12. elokuuta 2013

Halti 2013

Maanantaina 29.7 klo. 7.00 nakattiin 17 kg painavat rinkat autoon ja suuntasimme keulan kohti Kilpisjärveä. Meitä oli matkassa neljä naista ja Hilla tietenkin. Päämääränä meillä oli Halti.

Automatka meni helteisissä merkeissä ja jouduttiinkin pysähtymään tauoille aika useasti. Oltiin Kilpisjärvellä noin viiden maissa. Tilattiin Kilpisjärven retkeilykeskukselle taksi ja mentiin sillä noin 15 km Norjan puolelle. Taksikuskin mukaan oltiin jo viides porukka samana päivänä menossa samalla paikalle. Jäätiin yhteen kohtaan josta lähtee polku kohti Lossujärveä. Norjalaiset eivät ole vaivautuneet polkua merkkaamaan, mutta onneksi meillä oli taitava suunnistaja mukana. Käveltiin ilta ja oltiin perillä Lossujärven autiotuvalla noin yhden maissa yöllä. Tuvassa oli pari ihmistä, joita ei onneksi haitannut vaikka Hillakin tuli mökkiin nukkumaan. Kaikille tuli sinä yönä kyllä uni nopeasti. Maanantain kävelymatkaksi tuli 12 km.


Tiistai aamuna herättiin puuron keittoon ja pikku hiljaa vaellus jatkui kohti Pihtsusjärveä. Sinne matkaa oli 17 km. Itselle tämä oli raskain päivä. Vaatii aina aikansa ennenkuin pääsee kunnon vaellusrytmiin. Tällä matkalla oli muutama puron ylitys ja yksi joen ylitys, joka tuotti jännitystä. Kivet oli niljakkaita, niin koitappa rinkan kanssa taiteilla siitä yli. Kukaan ei onneksi kaatunut. Hillalle ylitykset olivat mieleisiä ja puroissa pitikin juosta ja läträtä vedellä oikein urakalla. Joen ylityksen jälkeen matka menikin merkittyä kalottireittiä pitkin. Pihtsuksen autiotuvalle saapuessa oli voimat kyllä ihan loppu. Onneksi mahduttiin mökkiin sielläkin.

Keskiviikko aamu valkeni kamalassa tuulessa. Tarkoitus oli lähtä Haltia kohti aikaisin aamulla, mutta tuulen ja huonon ilman takia jatkettiin unia. Noin klo. 9.00 tuuli onneksi hieman tyyntyi ja ilma alkoi selkiintyä. Päätimme lähteä koittamaan Haltin huiputusta. Jätettiin muut rinkat Pihtsuksen tuvalle ja otettiin vain pienin rinkka mukaan ja sinne muutama varavaate ja makkaraa evääksi. Matka taittui nopsasti ilman rinkkoja ja pian huomattiin jo että Haltin autiotupa näkyy. Suunnattiin nokka kohti Haltin huippua. Maasto muuttui kivisemmäksi kokoajan. Hilla hyppeli melko ketterästi kiveltä kivelle. Tuulikin tuotti hieman ongelmia loppu noususta. Se vain yltyi ja yltyi. Kivisen nousun jälkeen saavuttiin huipulle ja meidän päämäärä oli saavutettu! Tunti viihdyttiin huipulla kuvaamassa ja maisemia ihailemassa, vaikka tuuli olikin niin kova että hyvä ettei se napannut mukaansa. Haltin kirjan tuuli meinasi viedä mennessään, kun alettiin kirjoittamaan siihen nimiämme. Me oltiin Hillan kanssa Haltilla kävijät numero 111 190! Suomen korkein kohta sijaitsee Haltilla, se on 1324 metriä merenpinnan yläpuolella.


Laskeutuminen oli vielä vaikeampaa kuin nouseminen. Huomasi että Hillakin alkoi väsyä ja kivet olivat melko teräviä tassuille. Onneksi päästiin alas Haltin tuvalle ennenkuin alkoi sataa vettä. Sateella ja sumulla Haltille ei ole kiipeämistä ja se muuttuu todella vaaralliseksi paikaksi. Syötiin Haltin tuvalla makkarat ja aloitettiin sitten paluumatka Pihtsukselle. Se matka taittuikin kamalassa vastatuulessa ja sateessa.  Litimärkinä päästiin sitten takaisin Pihtsukselle. Sade ei tosin laskenut mielialaa ollenkaan. Kaikki olivat iloisia, että päämäärä oli saavutettu (ja että kaikki oli yhtenä kappaleena, eikä kukaan lentänyt edes kovin pahasti nokalleen). Keskiviikon kävelymatkaksi tuli pisin eli 24 km.

Torstaina suunnattiin ensin kohti Meekonjärveä kalottireittiä pitkin. Matkalla oli aivan uskomattoman hienoja maisemia ja ihania vesiputouksia. Yksi niistä oli Pihtsusköngäs. Se on 17 m korkea vesiputous. Meekonjärvellä pidettiin ruokatauko ja kunnon lepohetki. Matkaa oli vielä paljon edessä sille päivää ja suurinosa loppumatkasta oli nousua. Kuonjarjoen autiotuvalle kuitenkin päästiin ja päivän kävelysaldoksi tuli 21 km rinkkojen kanssa. Hilla oli päivän jälkeen ihan poikki. Edellisen päivän Haltille nousu oli tehnyt tehtävänsä ja tassun pohjatkin olivat kovilla. Kuonjarjoella nähtiin ensimmäisiä porojakin. Hillahan olisi perään lähtenyt jos ei olisi ollut hihnassa.


Perjantaina olikin meille helppo päivä. Kävelymatka oli vain 9 km Kuonjarjoelta Saarijärven autiotuvalle. Matkalla bongattiin oikein suurpetokin. Ahma! Sieltä se tunturilta laskeutui. Sitten ilmeisesti haistoi meidät kun kääntyi takaisin ja palasi samaa reittiä takaisin. Oli hieno nähdä noin arka ja harvinainen eläin oikeasti luonnossa.

Saarijärveltä suunnattiin lauantaina kohti Kilpisjärven retkeilykeskusta. Sinne oli matkaa 15 km. Mentiin omia reittejä taas, niin matka vähän vähentyi. Kilpisjärvellä oltiin vielä yksi yö mökissä ja saunottiin.




Reissu oli upea ja "lapinhulluus" on taas hetkeksi taltutettu. Mutta vain hetkeksi...(seuraavia reissuja odotellessa)


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kuvauksia ja vaelluksen valmistelua!

Hillalla oli viime viikolla silmätarkastus ja lonkka- ja kyynärkuvaukset. Silmät on täysin terveet. Lääkärin mielestä kyynärät on 0/0 ja lonkat A/A. Nyt odotellaan sitten postia kennelliitolta ja toivotaan, että nuo lonkat ois A/A myös niitten mielestä.

Lisäksi käytiin tässä yhtenä päivänä hakemassa Hillalle passi. Aloitamme vaelluksen Norjan puolelta, joten koiralta vaaditaan passi.

Meidän reitti näin suurinpiirtein. Lähdemme Norjan puolelta, käymme Haltilla ja palaamme Kalottireittiä pitkin takaisin Kilpisjärven retkeilykeskukselle. Kuva napattu täältä!
Reissun aloittaminen Norjan puolelta lyhentää matkaa hieman. Kokonaismatkaksi jää noin 90 km. Rinkka on pakattuna ja matka alkaa siis huomenna. Lähdemme klo 7.00 ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaan menee vähän päälle 9 tuntia. Sen jälkeen vaellamme vielä ensimmäiseen yöpymispaikkaan Lossujärvelle.


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Oulu KV 13.-14.8.13

Lauantaina jatkettiin näyttelyitä. Tuomarina oli tällä kertaa Rita Reyniers. Hillan tulokseksi tuli JUN EH JUK3. Arvostelun näette täältä.

© Krista Larinen
© Krista Larinen
Sunnuntaina oli vuorossa vielä viimeinen näyttelypäivä. Onneksi,sillä tämmöinen kolmen päivän näyttelyrumba alkoi ottaa koville niin mulla kuin Hillalla. Ei meinannut Hillakaan kehässä jaksaa keskittyä. Tuomarina Jarmer Sigrid. Tulokseksi tuli JUN EH JUK4. Sunnuntain arvostelun voitte lukea täältä.

Oli oikein hieno viikonloppu!Hilla avasi serti tilinsä, saatiin paljon lisää kehäkokemusta ja näin mahtavia ihmisiä taas pitkästä aikaa.
Nyt saakin sitten pitää hetken taas näyttelytaukoa. Seuraavat on 10.8.13 Raahessa. 

Nyt keskitytään valmistelemaan tulevaa vaellusta. Hillaa varten ei tarvitsekaan hankkia enään muutakuin joku lämmin mantteli. Sitten ainakin Hillan pitäisi pärjätä reissussa. :)

Virpiniemi RN 12.8.13, JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Virpiniemi RN

Perjantaina aloitettiin näyttelyputki Virpiniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Harto Stockmari.
Ei ollut mitään suuria odotuksia, koska Hilla on tosi vähässä karvassa. Siinä kävi sitten niin että tulokseksi tuli tällä kertaa JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP. Aivan mahtavaa! Hillan ensimmäinen SERTI! :) Arvostelun voitte lukea täältä.

Näytelmät jatkuu huomenna Oulu KV:ssä.

© Krista Larinen
© Krista Larinen

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Lapinhulluus

Vaellus käsivarressa v. 2010
Erehdyin 14-vuotiaana lähtemään koululta syksyllä vaellukselle Lappiin. Reissu oli raskas, mutta niin hieno, että lähdin myös seuraavana syksynä ja sitä seuraavana ja sitä...

Muhun iski Lapinhulluus.

Joku vetää sinne uudelleen ja uudelleen. Tunnelma, avarat maisemat, hiljaisuus, kauniit tunturit, purot, joet, ruska, vaelluskaverit. Ja tietenkin se itsensä ylittäminen. Monet kerrat on tuntunut, että ei jaksa kävellä enää pätkääkään, mutta aina on sisulla vedetty eteenpäin. Se tunne on mahtava kun saavuttaa päämääränsä.

Joka reissulla olen kuitenkin kaivannut jotakin. Arvaatteko mitä?

Koiraa.

Nyt on ollut kahden vuoden tauko ja tämä "hulluus" on yltynyt todella pahaksi. Huomaan katselevani vaelluskuvia yhä uudelleen ja uudelleen. Päätettiin sitten kavereiden kanssa, että asialle täytyy nyt tehdä jotakin. Edellisestä vaelluksesta on jo liian kauon. Päätimme että, 29.7-5.8.13 teemme reissun Kalottireittiä pitkin Haltille. Olen aikaisemminkin käynyt Kalottireitillä, mutta en Haltilla asti.

Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi. Siitä tulee patikointia yhteensä 110 km. Jos kaikki menee hyvin. Ikinä ei voi tietää, jos reissulla tapahtuu jotakin. Kaikkeen täytyy varautua. Reissuun meitä lähtee yhteensä neljä naista. Ja tietenkin mulle nyt se tärkein eli Hilla.

Olen lukenut Minna Toivolan retkeily koiran kanssa kirjan ja netistä juttuja. Olen koittanut parhaani mukaan selvitellä mitä kaikkea ihmiset ovat huomanneet tarpeelliseksi koiran kanssa vaellettaessa. Vielä tälle reissulle ei Hillalle rinkkaa oteta vaan minä kannan Hillankin ruuat. Sen verran rankka reissu se siellä rakassa on kulkea pikku tassuille. Vaikka toinen onkin tuommoinen energiapakkaus ja sillä riittää energiaa varmasti enemmän mitä meillä ihmisillä. Paikoitellen maasto Kalottireitillä on tosi huonoa. Se on pelkkää isoa kiveä. Mutta uskon että koira suoriutuu siitäkin paremmin mitä me ihmiset. Autiotupiin koiran saa ottaa, mutta joku ihminen saattaa olla allerginen tai ei muuten vain pidä koirista, niin on kohteliasta olla teltta varalla. Sitä paitsi teltassa onkin yleensä mukavampi nukkua kuin tuvassa, koska on hieman viileämpi.

Kerron vaelluksen suunnittelusta ja siitä lisää sitten lähempänä. :) 

Minä kera punaisen rinkkani Kalottireitillä v. 2010

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna
Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen
Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen
© M Turunen
Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

1 v!♥

Tänään on se päivä milloin mun pieni punaturkki syntyi vuosi sitten. Aika menee kauhean nopeaa. Toisaalta on ihana kun ei ole enään niitä pikku naskalihampaita, jotka purevat kaikkea mikä eteen sattuu... :) Nyt keskitytään tuleviin näyttelyihin, jotka on siis Oulussa kolmena päivänä. Ja suunnitellaan milloin päästäisiin kuvaamaan lonkat, kyynärät ja silmät.

Onnea koko Grezagord's Ä-pentueelle!♥

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Synttärisankari!♥

Ajattelinpa nyt kertoa teille Mikistä. Miki täyttää tänään 9 vuotta! Tämä herra on jo veteraani iässä, mutta mieleltään ja kunnoltaan vielä kuin nuori. On ollut onni, että olen saanut näin terveitä koiria. Miki ei ole sairastanut elämänsä aikana yhtään mitään.

Olin 11-vuotias kun aloin toivoa koiraa. Olen ollut koirahullu jo pienestä pitäen. Voitte kuvitella kuinka onnellinen olin kun lopulta oli mahdollista ottaa koira (ja olin saanut pitkään kestäneen suostutteluni läpi ☺). Niin meille haettiin sitten kultainennoutaja uros Golden Fairytail Believe In, josta tuli nimeltään Miki.

Kultsu herra asustelee vanhempieni luona maalla. Olisin mieluusti ottanut sen mukaan, mutta tuntuisi kurjalta ottaa kaupunkiin koira, joka on ollut koko elämänsä maalla ja saa juosta siellä irti pihalla joka päivä ja lenkkeillä kunnon metsälenkkejä. Hillasta ja Mikistä on tullut ihan parhaat kaverukset.

Mikin kanssa ollaan käyty yhdellä möllikurssilla. Muuten ei olla missään kursseilla tai muilla käyty. Ihan vaan kotona harrasteltu kaikenlaista. Olin vielä niin nuori, että ei ollut itsellä rohkeutta lähteä minnekkään näyttelyihinkään, eikä ne kiinnostanutkaan silloin niin suuresti mitä nyt tällä hetkellä. Miki toteuttaa noutajan työtään kantelemalla talon hanskoja ja kenkiä ympäriinsä.

Miki on toisaalta ollut helppo tapaus, mutta aina ensimmäisen koiran kohdalla tietenkin tekee virheitä. Se ei esimerkiksi ole rikkonut mitään tavaroita (mitä Hilla on tehnyt jo Mikinkin edestä) ja peruskäskyt esim. luoksetulo on hyvin hallussa. Mutta joka koiralla on ne omat pahat tapansa. Miki vetää hihnassa aivan mielettömästi (omistajan tyhmyyttä, tätä virhettä ei ole Hillan kanssa tehty), lisäksi se on ollut varsinkin nuorempana hyvin dominoiva ja siinä mielessä haastava.

Miki viettelee leppoisaa kotikoiran elämää ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä hyvää ja tervettä vuotta edessä!♥

Noutaja ♥



Mikin lempipaikka pikkuisena ♥

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Huh hellettä!

Päivät on ollut niin kuumia, että ei olla oikeen tehty Hillan kans mitään muuta kuin uitu. Kaikki muu urheilu ja lenkkeily on nyt raskasta niin emännälle kuin koiralle. Viime viikon sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa tollerilenkillä. Koiria siellä taisi olla 11. Olihan siinä vilskettä. Koirat juoksivat ja kävivät välillä uimassa.

Perjantaina me suunnataan nokka kohti Himosta ja tollerileiriä. Siellä vierähtääkin koko viikonloppu. Mennään sinne Hillan siskon Ellin kanssa ja ollaan samassa mökissä Hillan kasvattajan kanssa. Mökki on 8 hengen ja meitä taisi sinne olla se 8 ihmistä tulossa ja 7 koiraa. Katsotaan onko mökki pystyssä enään sunnuntaina. ;)

Leirillä me tutustutaan rally-tokoon. Koulutuksia on lauantaina ja sunnuntaina. Oon itse tässä jo tehnyt taustatutkimusta ja lukenut täältä sivulta kylttejä ja niiden suoritusohjeita. Hauskalta vaikuttaa!

Uimakuvia yms. mulla olisi laittaa tänne vaikka kuinka paljon. Mutta en halua ihan kyllästyttää teitä niillä. ;) Eli laitetaanpa piristykseksi joku ihan muu kuva.

Toinen on ollut joskus niin pieni ♥

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Bloglovin'

Liityin semmoiselle sivustolle kuin Bloglovin' ja meitä voi seurata myös sen kautta! Klikkaatte vaan tuota oikealla olevaa linkkiä. Vaikutti ihan kätevältä sivustolta. :) Kannattaa käydä katsomassa ainakin!

Ja toki meitä voi seurata myös ihan perinteisellä tavalla, siihen löytyy oma linkkinsä alempaa!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Aurinkoiset mätsärit!

Lähdettiinpä viime viikon sunnuntaina pyörähtämään mätsäreissä Oulaisissa. Sää oli mitä ihanin, aurinko paistoi ja oli lämmintä. 
Hillan kans päästiin vielä pentuihin. Saatiin punainen nauha. Ja punaisten kehässä oltiin kolmansia. Meidän paras mätsäri sijoitus!:)
Oli hyvä käydä muistelemassa miten siellä kehässä tulee käyttäytyä, kun ei nuihin näyttelyihinkään päästä kesäkuun aikana. Seuraavat viralliset on sitten vasta heinäkuussa.


11 kk!        


























Käytiin myös taas uimassa ja siitä todisteena teille tämä kuva! :)