Kesätouhuja!

Ei ole kerennyt kirjoittamaan edes tänne blogiin kuulumisia. Ollaan vaan nautittu ihanasta säästä ja ulkoilusta. Eli tietokoneella olo on jäänyt vähemmälle.

Aloitetaanpas kertaamaan mitä meille kesäkuun aikana on tapahtunut. Ensimmäinen tollerileiri on takana ja fiilikset on mainiot! Leiri oli aivan huippu hauska!
Tutustuin mahtaviin ihmisiin, näin ihania tollereita ja hurahdin aivan täysin rally-tokoon!
Perjantaina 7.6  lähdimme ajelemaan kohti Himosta. Perillä oltiin vasta illalla ja saatiinkin pistää nukkumaan heti. Lauantai aamuna herättiin virkeinä opettelemaan rally-tokon alkeita. Kaikki meidän ryhmän koirat oli tosi taitavia ja oivallettiin kaikki jutun juju. Itse piti välillä miettiä tosi tarkasti mihin päin sitä pitikään kääntyä tai mistä päin koiran piti kiertää. Jatketaan lajia ihan varmasti! Illalla oli sitten iltaohjelma nuotiolla. Arvontaa, tietovisaa, lauleskelua ja hauskanpitoa. Sunnuntai aamuna kävimme aamupalan jälkeen vielä rally-toko tunnilla. Tehtiin pientä radan pätkää. Sen jälkeen suuntasimme nokan kohti kotia. Odotan jo innolla ensivuoden leiriä!

Tollerileirillä! © K Linna

Eräänä päivänä otettiin sitten varis pakastimesta ja tarjosin sitä ensin Hillalle. Aikaisemmin ei olla tehty variksilla mitään. Kovasti sitä haisteltiin, mutta ei ottanut suuhun.

Laitoin Hillan odottamaan häkkiin ja otin Mikin tutustumaan varikseen. Miki ei ole ikinä nähnyt varista ja ikää kuitenkin on 9 vuotta. Olin kuitenkin varma, että pienen suostuttelun jälkeen se ottaa sen ja kantaa. Niinhän siinä kävi. Oon niin ylpeä!♥ Hienosti osasi kantaa.

© M Turunen

Kokeiltiin sitten vielä uudestaan Hillan kanssa. Arvasin että kun Hilla näki Mikin kantavan sitä, niin sekin uskaltautuu. Hetken se vaati suostuttelua ja näytti varmasti naapureista metkalta kun juoksin ja hypin variksen raato kädessä ympäri pihaa. Mutta se tuotti tulosta. :)

© M Turunen

© M Turunen

Juhannuksena otettiinkin Hillan kanssa ensimmäiset noutotreenit variksella. Aloitettiin dameilla. Toinen oli aluksi aivan hukassa ja tuntui että eihän tästä nyt tule mitään. Kun lopulta saatiin onnistunut palautus damilla, vaihdettiin varikseen.
Se menikin paremmin kuin hyvin. Joka kerta Hilla otti variksen suuhun ja toi sen mua kohti. Ensimmäisillä kerroilla Hilla jäi muutaman metrin päähän ja pudotti variksen sinne. Kaksi viimeistä noutoa oli täydellisiä. Nopea haku ja palautus suoraan KÄTEEN! Siihen oli hyvä lopettaa. Ja pakko vielä mainita kuinka hyvin meillä osataan odottaminen. Ennen pidin Hillaa kiinni, jos vaikka toinen nakkasi damin. Nyt ei tarvitse pitää ollenkaan, vaan pysyy pelkällä käskyllä.